Teetä ja teoksia

 Jessie Burton: Nukkekaappi Seven, 431 sivua Päähenkilö, Nella, saapuu Amsterdamiin nuorena 18-vuotiaana vaimona eikä ikinä villeimmissä kuvitelmissaankaan voinut kuvitella, mihin perhedraamaan hän jalkansa kastoi. Miehekäs urho osoittautuu toiseksi kuin nuorikko kuvitteli ja odottaa häntä turhaan häävuoteessaan. Sisar ja palvelijat valvovat kaikkea talon sisällä ja naapurit ulkona. Tarinaa sekoittaa vielä mystinen miniatyristi ja nukketalo, jonka figuureilla hän jollakin ihmeen tavalla sekoittaa kaupungin naisten päät. Kirja on pakko huitaista melkein kerralla. Se etenee jouhevasti ja on vimma saada selville, mistä kaikessa on kyse. 1600-luvun arvomaailma ja ympäristön puitteet tuntuvat uskottavilta. Petoksia paljastuu ja salaisuudet selviävät. Kirja on rakkauskertomus, nuoren naisen kasvutarina, tukahdutettujen halujen ja toiveiden tarina, arjessa selviytymisen tarina, mystiikkaa.

 John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa Bazar Kirja kertoo 9-vuotiaan Brunon perheen tarinan ja sitoo sen naapurileirissä olevan pojan kohtaloon. Kirja on arkipäiväinen kuvaus siitä, kuinka meistä jokainen elää omassa kuplassaan, omaa elämäänsä näkemättä kuplan läpi edes omien silmien edessä tapahtuvia asioita. Kun mieli on koodattu uskomaan ja ajattelemaan toivotulla tavalla, mikään ei lävistä kuplaa. Ja lapset ovat viattomina sen kuplan uhreja. He eivät ymmärrä, mitä ympärillä tapahtuu, he eivät osaa kyseenalaistaa. Brunon perhe elää isänsä työn ehdoilla, muuttaa paikasta toiseen ja toimii sen sääntöjen mukaisesti. Suhtautuu muihin ihmisiin sen määrittelemillä tavoilla. Mutta Bruno törmää raidallisessa pyjamassa olevaan poikaan ja muodostaa ikuisen suhteen tähän. Kirja on pieni ja vaatimaton, mutta sen sisältö on suuri ja pakahduttava. Kaunis, rujo, valheellinen, petollinen, rakkaudellinen, hämmentävä, naivi. Sitä ei voi lopettaa kesken. Sen lukee kerralla ja epäilee pahinta. ...

Sara Kärpänen: Naisten kaupunki  Työkaluja oman tilan valtaamiseen Sara Kärpänen tuo kirjassaan esille sen, että kaupungit ja tilat ovat miesten suunnittelemia. Miesten tapa ottaa tila haltuun on dominoiva. Pohjustuksen jälkeen hän esittelee erilaisia tapoja ottaa naisena kaupungin tiloja haltuun. Oletukseni oli, että kirja olisi filosofinen, mutta itse asiassa sisältö oli enemmän teinikapinan tapainen. Kädestä pitäen opetettiin liisterin tekoa, jotta sitten voitaisiin vallata postereilla seinät ja aidat. Opastettiin, miten tehdään vaihtoehtolehti, siemenpommi tai tanssitaan kadulla tärkeiden arvojen puolesta. Heräsi monta kertaa kysymys: mutta eikö tätä kaikkea tehdä jo? Jos tällä hetkellä kannetaan niin suurta huolta siitä, että ihmiset lokeroidaan sukupuolen mukaan, pitäisikö enää olla tavoitteena naisten kaupunki vai moninainen kaupunki, johon kaikki ihmiset mahtuvat arvoineen. Jos kymmenet tuhannet ihmiset liimailevat seiniin postereita ja asettuvat kauppojen ikkunoiden eteen ...

 Anna-Lena Laurén: Kuinka kallis vapaus Georgian ruusuvallankumous vuonna 2003, Ukrainan oranssi vallankumous vuosina 2004-2005, Kirgisian tulppaanivallankumous vuonna 2005..kaikki nykyisen Ukrainan sodan taustahistoriaa.  Ymmärtääkseni nykyisyyttä halusin tutustua Neuvostoliitosta irtautuneiden maiden historiaan ja siihen, miten nykyinen Venäjä suhtautuu näihin irtautumisiin. Ilman sitä on lähes mahdotonta yrittää edes ymmärtää, mitä tällä hetkellä on tapahtumassa Ukrainassa. Kuinka kallis vapaus-kirja valottaa kaikkea edellistä lyhyesti ja ytimekkäästi, käytännönläheisesti. Se tuo esille arjen elämän historian tapahtumiin. Ilmeisesti monella muullakin on tarve saada tietoa, koska oli haasteellista saada kirjoja kirjastosta - moni oli jo lainassa. On vaikea ymmärtää, että pieni läntti uutisten kartalla, Ukraina, on itse asiassa valtava maa -noin 46,7 miljoonaa asukasta. Itäosa kuului Venäjän imperiumiin, länsiosa oli osa Liettuaa, Puolaa ja myöhemmin Itävalta-Unkaria. Ukraina...

 Chimamanda Ngozi Adichie:   Purppuranpunainen hibiskus Otavan Kirjapaino Oy, 2010 328 sivua Kun käännän viimeisen sivun tästä kirjasta, nenässäni tuoksuu edelleen hibiskuksen kukka ja kielelläni maistuu garri. Tunnen ihollani kuuman tuulen ja orastavan naiseuden. Mielessäni kaikuu isän sanat:"Miksi teit syntiä?" Ja havahdun siihen onneen, ettei se ollutkaan minun isäni.  Nigeriassa asuva 15-vuotias Kambili ja hänen veljensä Jaja elävät traditionaalisen ja kristinuskonnollisen arvomaailman puristuksessa, jossa heidän mielipiteillään ei ole väliä. Taloudellinen hyvinvointi ei takaa heille onnellisuutta, mutta arvon paikallisessa yhteisössä. Kirja kuvaa hyvin afrikkalaista yhteisöllisyyttä, jossa autetaan toisiaan ja jossa varakkuus tuo samalla vastuun muista ihmisistä.  Kirjailija kuvaa tuskallisen aidosti perheväkivaltaa ja perheen sisäistä valtarakennetta. Sitä miten moninainen ongelma se on. Miksi ei ole helppoa huutaa väkivallasta maailmalle.  Hibiskuksen kuk...

 Moona Laakso: Vaurastu kuin NAINEN Into, 2021, 278 sivua Nainen on vuosisatoja jäänyt kotiin hoitamaan lapsia, jäänyt ilman perintöä, ollut vailla taloudellista päätäntävaltaa, ilman omaisuutta. Ajan kuluessa naisten oikeudet ovat parantuneet kohta kohdalta, mutta edelleenkin naisen euro on vain 80 snt miehen euroon verrattuna ja edelleenkin mies hallitsee maailman pääomia. On jotenkin hävytöntä, jos nainen puhuu rahasta, puhumattakaan, jos hän vaatii rahaa. Parhaillaankin hoitajat lakkoilevat parempien työolojen, palkan ja hoitajien saamisen puolesta, mutta esimerkiksi uutispäällikkö Riika Kuuskoski ehdotti kommentissaan hoitajille intoa ja paikallista kekseliäisyyttä, itseohjautuvia tiimejä. Ettei hoitajien palkan nousu ole varmaankaan ainoa tapa parantaa hoidon laatua. Kun hoitajat ovat työskennelleet vuosikausia tilanteessa, jossa he ovat joutuneet tekemään tuplavuoroa ja alimiehityksellä, nyt kun hoitajat menivät lakkoon vasta huomataan, että hoitajien alimitoitus saattaa vai...

Fredrika Runeberg: Sigrid Liljeholm Kuvaus Klaus Flemingin ajoilta Suomentanut Tyyni Tuulio WSOY, 381 sivua Alkuperäinen teos ilmestyi vuonna 1862 Lukemani teos on vuodelta 1983  Fredrika Runeberg (1807-1879) oli ensimmäisiä Suomen historiallisten romaanien kirjoittajia. Olenkin kirjoittanut jo aikaisemmin hänen menestystä niittäneestä teoksestaan, Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä, joka kuvasi Isonvihan aikaa. Silja Liljeholmia ei aikanaan arvostettu yhtä paljon kuin Boijea, mutta itse kiinnostuin nimenomaan tästä teoksesta.  Jos lukee vain nykykirjailijoita, menettää minusta paljon. Menneiden vuosisatojen naiskirjailijat ovat todella riisuneet laput yhteiskunnan silmiltä siitä, millaista naisten ja lasten elämä todellisuudessa oli ja mitä se oli olla ilman päätäntävaltaa omassa elämässään. On käsittämätöntä, miten Fredrika Runeberg avioliitostaan ja kahdeksasta lapsestaan huolimatta, pystyi tuottamaan kirjallisuutta. Kuuluisan runoilijan vaimona ei varmasti ollut help...

Salla Leponiemi: Niin kauan kuin tunnen eläväni  Taidemaalari Elin Danielson-Gambogi Gummerus, 285 sivua Klikkaa tästä Teetä ja teoksia-videoon: Klikkaa tästä ihanaan taiteilijasta kertovaan Salla Leponiemen kirjaan Polka-mansikkateen kera

  Ljudmila Ulitskaja: Sielun ruumis Siltala 2020, 130 sivua Venäläinen arvostettu nykykirjailija,Ulitskaja, tuntee huikealla tavalla naisen olemuksen kaikkine intohimoineen, kärsimyksineen, iloineen. Hän rakentaa Sielun ruumiissa rosoisia, aitoja naiskohtaloita, joissa naiset rakastuvat, tulevat petetyiksi, synnyttävät ja elättävät lapsia, elävät elämäänsä torakoiden keskellä vailla turhia odotuksia, hyväksyvät kohtalonsa, napsivat aivoista käpyrauhaset talteen, ovat järkähtämättömällä tavalla kasvaneet kiinni maahan ammatista huolimatta. Instagram-maailman plastiikkiset ja täydelliset naisnuket ovat Sielun ruumiin novelleille yhtä tuntemattomia kuin lottovoitto. Mutta jokaisella naisella ja naisen pojalla, miehellä on tarinoissa oma paikkansa, jota hän toteuttaa. Ja ojentaa sitten mutkattomasti itsensä kuolemalle ilman turhia vastaanpanemisia. Tarinat ovat rujon kaunistelemattomia mutta toisaalta saattavat päätyä unenomaiseen loppuun liitelemään taivaalle ja tuoksua huumaavasti om...

  Juha Itkonen: Kaikki oli heidän Otava, 2021 397 s. Kaikki oli heidän on kuin pyttipannu, johon on koottu kaikki, mitä jääkaapista löytyy ja sekoitettu yhteen ja jota syödään katkerana, kun rahat on loppu ja mieli on apeana. Samojen kansien sisään on saatu makkarana niin virus, tulevaisuuspelko, nettitrollaaminen kuin miessukupolvien ketju, sipulina avioliiton ja eri sukupolvien yhteistyön mahdottomuus, perunana seksi, teatterin nousu ja tuho ja luovan ammatin haasteet. Kaikki oli heidän ravistelee ihmisten kyvyttömyydellä rakastaa ja sitoutua, värisyttää miesten elämän ja sukupolvien mittaisilla traumoilla. On karmaisevaa, miten mies miehen jälkeen toistaa kirjassa samoja virheitä eivätkä naiset ymmärrä. On lohdutonta, miten materialla - autoilla ja taloilla - yritetään rakentaa onnea eikä osata pitää sitä pystyssä. Lukiessa raivostuu: miksi hemmetissä et voinut nyt vain tyytyä tilanteeseesi, oliko pakko mennä pilaamaan kaikki tussun takia, sepaluksen takia. Kirja kuvaa pääosin k...

  Patricia Cornwell: KIERRE Calli Chase-romaani Otava, 2021 400 s Kun on lukenut Cornwellin kaikki kuolemansyytutkijan romaanit, oli pakko tarttua myös hänen Calli Chase-kirjoihin. Ne olivat minulle täysin tuntemattomia. Itse asiassa luulin, että tämä kirja on jonkinlaista jatkoa Kay Scarpetta-romaaneille. Kuinka suuresti erehdyinkään! Calli Chase- sarjaa kutsutaan trilleriksi, mutta minä en löytänyt sivuilta mitään jännitettävää. Tapahtumapaikkana oli tulevaisuuden teknologiaympäristö Nasan henkilökuntineen. Kybertutkija Calli Chase muistuttaa kuolemansyytutkija Kay Scarpettaa älyllisyydellään ja tarkkuudellaan, tieteellisyydellään. Callilla on sisko, joka myös muistuttaa hyvin paljon Kayn siskontyttöä. Persoonallisuudet ovat kuin kopioita Kay Scarpetta-kirjoista. Vaikka olenkin hyvin kiinnostunut teknologiasta ja sen suomista uusista positiivisista mahdollisuuksista ihmisten elämässä, tämän kirjan teknologiset yksityiskohdat olivat mielestäni puisevia eivätkä jaksaneet innostaa. ...

 Elena Ferrante:  Tyttären varjo  WSOY 2020  175 sivua Ferrante jakaa taatusti kirjailijana lukijat leireihin. Häntä rakastaa tai inhoaa. Tai sitten ei. Repimällä auki naisten salaisia tuntemuksia ei herätä hurmiota kaikissa naisissa. Etenkään Italiassa, jossa äiti on varmasti Äiti. Mutta ei se herättänyt minussakaan. Tämä kirja oli kirjoitettu hyvin, kieli oli taidokasta, ilmaisu koskettavaa. Viimeisen sivun käännettyäni minulla oli paha olo. Kirjan juoni ei ollut kummoinen eikä sivuja ollut ladattu tapahtumilla. Ne oli kyllästetty tuntemuksilla. Keski-ikäinen nainen köllii rannalla tai himassa, tekee työtä, elää päivänsä seuraillen muiden elämää ja muistellen ahdistavia muistojaan äitinä. Kuinka lapset esti kasvamasta itseksi, kuinka niiden tarpeet ärsytti niin, että päätyi lyömään lastaan ja lopulta jättämään ne kolmeksi vuodeksi. Päähenkilö väitti rakastaneensa liikaa lapsiaan ja siksi jättäneensä heidät, mutta minä en pahemmin löytänyt rakkautta sivuilta kuin yh...

 Charlotte Bronte: PROFESSORI Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2009, 331 sivua Ensimmäinen alkuteos Professor julkaistiin postuumisti vuonna 1857 William Crimsworth kokeilee joitakin vuosia työsuhdetta veljensä alaisuudessa Etonista valmistuttuaan, mutta joutuu melkoisen aliarvostettuun asemaan ja jättää lopulta paikkansa. William on kaikessa köyhyydessään ja yksinäisyydessään  ylpeä ja oman tiensä kulkija. Hän ei suostu toisten lattiarätiksi. Suhteiden avulla William pääsee Belgiaan pariin hyvään kouluun. Rakkaus tulee kuvaan. Yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat. Charlotte Bronte tiesi omasta kokemuksestaan, mitä on elää sisäoppilaitoksessa kuhisevien tyttöjen kanssa, köyhyyden ja ankaruuden sekä kiusanteon keskellä. Professorissa köyhyys ja yksinkertainen elämä tuntuu aitona. Köyhän ihmisen ylpeys ja selviytyminen. Kirja on uskomaton sekoitus romantiikkaa ja rasismia. Antaessaan professori Williamin kuvata tyttöluokan oppilaita mitä järkyttävimmillä ilmaisuilla heidän ulkonäöstään,...

Olga Tokarczuk: Aja aurasi vainajain luitten yli  - Nobel vuodelta 2018 Kustannusosakeyhtiö Otava, 2020 248 sivua Tajusin, että kuuluimme ihmisiin, joita maailma pitää hyödyttöminä, toteaa puolalaisen Tokarczukin kirjan päähenkilö ja jatkaa luettelemalla seikkoja, jotka todistavat sen, ettei mikään muuttuisi, vaikka he eivät olisi olemassa. Toteamus kuvaa jotenkin hyvin tämän teoksen olemusta. Päähenkilöt lipuvat elämässään päivästä toiseen ankarissa olosuhteissa Ylängöllä ilman suurempia ja yleviä elämäntarkoituksia. Kukaan ei pahemmin kaivanne heitä. Joukkoon sekoitetaan astrologia, eläinsuojelu, dystooppinen eläinten kosto-ajattelu ja pienen paikan ummehtunut ja ennakkoluuloinen ilmapiiri, poliisien oman käden valta ja eläminen sopusoinnussa Luonnon kanssa.  Ihmisiä kuolee epämääräisissä olosuhteissa eikä niiden ratkaisuun meinata saada selvyyttä. "Hyödyttömät" ihmiset löytävät toisensa ja ovat toistensa tukena. Ihmisrakkaudesta ei ole kuitenkaan kyse. Nautitaan yhdessä si...

  Sylvi Kekkonen: Amalia Kustannusosakeyhtiö Otava, 1962 251 s. "Ja Amalia talttui kuin raisu ratsu Iikkalaa hoitaessaan". No, se ei liene ihme, kun talollinen tyttö nai rengin, Taavin, joka on naistenmies eikä säästele pullon korkkeja avatessaan - lisättynä sillä, että tytär kuolee ja tilan työt painavat jatkuvasti päälle. Sota iskee kovaa kaikkiin, myös Amalian perheeseen. Ei siinä kysytty, jaksoiko nainen hoitaa yksin tilaa vaan se tehtiin, mikä piti. Rintamalta lomalle päästetty Taavi ei kiirehdi silloinkaan Amalian ja tilan luokse vaan vieraiden naisten sylit kutsuvat enemmän. Taavin kuoltua elämä jatkuu samassa työnteossa. Amalia ei hankikylvyistä pelästy hevosta kouliessaan, ei hetkahda, kun häntä verrataan hevosiin ja nautoihin. Amalia myy tukkipuita ja elelee hiljaiseloaan, kun poikansa Antti kiertelee metsissä opissa. Viettää lyhyen ajan Helsingissä. Kyllä Amalialla ahdingon hetkensä ovat, mutta kirjassa kuvataan kauniin väkevästi näitä hetkiä:"..oli hän tuijot...

  Takashi Hiraide: Kissavieras Kustantamo S&S, 2016, 156 sivua On todella hienoa, että FILI ja muut ovat tukeneet tämän alkuperäisesti japaninkielisen, Neko no Kyaku-nimisen teoksen suomentamista. Harva pääsee matkustamaan Japaniin ja tutustumaan sen ainutlaatuiseen kulttuuriin. Tämä oli siis minullekin pieni ikkuna japanilaiseen mielenmaisemaan. Kerronta tässä kirjassa oli hyvin korutonta ja pienieleistä, harmonista. Kotona työskentelevän pariskunnan asunnon pihalla ja huoneissa vierailee sipsutteleva luonnikas kissa, jota ei omisteta vaan joka tarjoaa hetken seuraansa ja lumovoimaansa työn ja arjen keskelle ja joka sitten katoaa elämästä jättäen jälkeensä surun ja tyhjyyden. Kissavieras on todiste siitä, ettei kirjallinen, kaunis, mieleenpainuva hetki tarvitse ylellisiä ja räiskyviä tapahtumia koskettaakseen vaan ainoastaan tunteen siitä, että minäkin olisin voinut kokea juuri tuon hetken. Kaikki 152 pientä sivua olivat lukemisen arvoisia, rauhoittavia. Ne saivat minut katsom...

  Robert Seethaler: Kokonainen elämä Aula & CO, 2020 130 sivua Kokonainen elämä on kaunis ja koskettava kirja. Pieni ja sivumäärältään vaatimaton, eleetön. Jouhevasti kirjoitettu. Se on samalla sekä yhden vaatimattoman ja yksinkertaisen miehen tarina että pienen kyläyhteisön ja teknisen kehityksen tarina. Kun Egger tuodaan kylään 4-vuotiaana vuonna 1902, ympäristö on aivan erilainen. Kohtelu ja elämä on kautta kirjan Eggerille kova ja vaativa, mutta ajan kanssa hänestä tulee itsensä herra. Haparoiva rakkaus ja oma koti ovat hetken Eggerinkin käsissä. Luonto ei kuitenkaan anna armoa - ei myöskään sota eikä tekniikan vääjäämätön kehitys. Mutta Egger pysyy sen mukana, rampanakin. Hänen odotuksensa elämältä ovat hyvin vaatimattomat.  Kirjan suljettuani näen edelleen lumihiutaleiden leijuvan ja Eggerin painavat askeleet valkealla lumipeitteellä. Haistan raikkaan vuoristoilman ja kuulen jossakin riekkuvien lasten äänet. Tämä kirja oli todellakin kokonainen elämä.

  Richard Mason: Meren huoneissa Gummerus Kustannus Oy, 2008 425 sivua Etelä-Afrikassa syntynyt ja Englannissa kasvanut Richard Mason kirjoitti tämän kirjan esikoisteoksenaan jo vuonna 1999, kun Mason opiskeli Oxfordissa. Teos  käännettiin 22 kielelle ja menestys oli taattu. Kirjailijan omakohtaiset kokemukset, homoseksuaalisuus ja siskon itsemurha, tulevat esille kirjassa teemoina ja tekevät siitä todentuntuisen.  Kirjan tunnelma on musta, sairaskin. Ihmiset leikittelevät toisillaan ja asettavat haasteita, pettävät, murhaavat, piilottelevat itseään, juonittelevat, ovat turhamaisia. Yksi päähenkilöistä on taitava miesviulisti, joka rakastuu pakahduttavasti omituiseen naiseen, joka on jo varattu. Huomaamattaan viulisti herättää vierellään toisenkin rakkauden, hyvään miesystäväänsä, ja lopulta tuhoaa tämän sisäisesti ja ulkonaisesti kauniin ihmisen. Rakkaus jatkaa kulkuaan, mutta hiiltyy toisaalla. Viulisti on altis järkevälle, seesteiselle rakkaudelle, joka kestää 45 vuott...

 Klikkaa seuraavaa: Nyt voit seurata teen ja teosten yhdistämistä myös you tube-kanavallani  

  Anne Cathrine Bomann: AGATHE Gummerus, 2020, 122 sivua Anne Cathrine Bomann on itse nuorehko, tanskalainen, psykologi, joten esikoiskirjailijan päähenkilön ammatti, psykologi, saa todentuntuisuutensa varmasti kirjailijan omista kokemuksista. Hän osaa samaistua eläköityvän ammattikuuntelijan rooliin, jossa satojen elämäntarinat vaativat veronsa. Kun uraa on jäljellä enää tovi, tekisi varmasti mieli tokaista totuus ainaisille valittajille tai niille, jotka eivät edes yritä ratkaista elämänsä ongelmia. Suutarin lapsella ei ole kenkiä - ongelma koskee myös psykologeja. Päähenkilön elämä ei ole aivan kohdillaan ja sitä vaivaava tyhjyys saa psykologin stalkkaamaan uutta potilastaan. Psykologin omaa suojakuorta murennellaan. Agathe on hyvin eleetön kirja, askeettinen, kaunis. Kaikessa pienuudessaan ja lyhyydessään kuitenkin iso palanen ihmiselämää. Kokemus itsestä, rakkaus, läheisyys, kyky avautua toisille ihmisille, välittäminen, elämän tarkoituksen pohtiminen yhdistävät meitä kaikkia ...