"Aja aurasi vainajain luitten yli", sanoi Blake; niinkö se meni?

Olga Tokarczuk:

Aja aurasi vainajain luitten yli  -
Nobel vuodelta 2018

Kustannusosakeyhtiö Otava, 2020
248 sivua

Tajusin, että kuuluimme ihmisiin, joita maailma pitää hyödyttöminä, toteaa puolalaisen Tokarczukin kirjan päähenkilö ja jatkaa luettelemalla seikkoja, jotka todistavat sen, ettei mikään muuttuisi, vaikka he eivät olisi olemassa. Toteamus kuvaa jotenkin hyvin tämän teoksen olemusta. Päähenkilöt lipuvat elämässään päivästä toiseen ankarissa olosuhteissa Ylängöllä ilman suurempia ja yleviä elämäntarkoituksia. Kukaan ei pahemmin kaivanne heitä. Joukkoon sekoitetaan astrologia, eläinsuojelu, dystooppinen eläinten kosto-ajattelu ja pienen paikan ummehtunut ja ennakkoluuloinen ilmapiiri, poliisien oman käden valta ja eläminen sopusoinnussa Luonnon kanssa. 

Ihmisiä kuolee epämääräisissä olosuhteissa eikä niiden ratkaisuun meinata saada selvyyttä. "Hyödyttömät" ihmiset löytävät toisensa ja ovat toistensa tukena. Ihmisrakkaudesta ei ole kuitenkaan kyse. Nautitaan yhdessä sinappikeittoa ja krutonkeja kyytipoikana viinaa. Tehdään jäähyväisiä. Odotetaan yhdessä tuomiota todellisuuden ja epätodellisuuden rajamailla tehdyistä teoista. Murhista.

Kirja on erilaisuudessaan virkistävä. Yhteyksiä Puolan poliittiseen toimintaan lienee useita ja niitä voi lukiessaan kukin vain arvailla. Kirjailija käyttää tyyli- ja korostuskeinona isoja kirjaimia. Miksi esimerkiksi Ihminen on kirjoitettu isolla? Ivaa? Ihmisyyden kieltämistä? Kirjan nimi herättää myös paljon miettimistä ja arvoituksen ratkaisemiseksi tarvitaan Blaken runoa Helvetin sananlaskuja. Itse en ole sitä vielä selvittänyt, arvaillut vain porukalla. Porukalla on myös mietitty, mitä kirjan loppu herättää: oikeus toteutui? Hullu pääsi karkuun? Tapahtuiko mikään siinä oikeasti?

Otavan linkki kirjailijaan:

https://otava.fi/kirjailijat/olga-tokarczuk/