Teetä ja teoksia

  Olli Jalonen TAIVAANPALLO Otava 2018, 461 sivua Olli Jalonen sai Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2018 teoksellaan Taivaanpallo. Se on tavallisuudesta poikkeava kirja. Tapahtumat sijoittuvat 1600-luvun lopulle lähinnä Saint Helenan saarelle ja Lontooseen. En ole tietääkseni ns. pilkunviilaaja-ihminen yleisesti, mutta tämän kirjan kohdalla olin sitä ylenpalttisesti. En aluksi millään meinannut tottua "kökkökieleen", josta puuttuvat monet monet välimerkit. Tyylikeino? Ajan hengen alleviivausta? Päähenkilö Anguksen olemuksen korostamista? Jos viimeistä, miksi tyyli seurasi kaikkialla? Vai oliko tämä välimerkittömyys sitä 1600-lukua? Tuon ajan englannin kielessäkö? En vieläkään tiedä.. Hra Halley sivistää ja opettaa Angusta, joka kykenee sekoittamaan uskoa ja kiellettyä tietoa keskenään. Hän osoittautuu hedelmälliseksi maaperäksi. Anguksen elinvoima on uskomaton. Sitä ei tyhjennä kova elämä Saint Helenan saarella, ei julma merimatka, ei Halleyn vaimo tai ystävä. P

  Eva Frantz Kahdeksas neito Kustantamo S&S 2019, 343 sivua Kuka käyttää valtaa ja kehen? Frantz kirjoittaa hyvin ajankohtaisista teemoista - itsensä määräämisen, määrittämisen ja rajojen asettamisen vaikeudesta; sairaiden aikuisten vallasta kehittyviin nuoriin ja lapsiin; ihmisten luokittelusta ja someilmiöistä. Rikospoliisi Anna Glad tutkii työtovereineen murhia ja niiden taustoja ja siinä samalla koetaan ihmissuhdekiemuroita. Lucia-neitojen keskeltä paljastuu tragedioita. Juonen rakentelu on ovelaa ja kirja saa lukemaan yömyöhään. Ei siis ole ihme, että Kahdeksas neito voitti Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon vuonna 2019.  Tämä on jälleen yksi rapusta löytämistäni kirjoista. Kiitos jättäjälle :) Menee kiertoon!

  Sue Grafton J niin kuin johtolanka Gummerus 1995, 310 sivuja Kinsey Millhone selvittämässä mahdollista vakuutuspetosta Kun tämä kirja tuli vastaan kierrätyshyllyllä, nappasin sen heti mieluusti matkaan, koska se on tietyllä tapaa nostalginen dekkari minulle. En vuosia sitten  lukenut lainkaan jännityskirjallisuutta. Sitten törmäsin artikkeliin Sue Graftonista, joka oli tehnyt käsikirjoituksia Hollywoodille ja päättänyt sitten itse luoda naisyksityisetsivähahmon omaan kirjaansa. Syntyi Kinsey Millhone. Hän on varsin näppärä nainen, joka asuu vanhemman herrashenkilön autotallista pikkuhuoneistoksi muutetussa asunnossa. Kinsey syö, mitä sattuu, ei pahemmin meikkaa ja käytä hameita eikä sylje pulloon. Lain mukaan toimiminen on veteen piirretty viiva. Kiinnostuin henkilöstä ja pyysin rakkailta ihmisiltä joululahjaksi Sue Graftonin tekemiä aakkosdekkareita. Jokaiselle aakkoselle omansa. Tiesin, ettei löytäminen ollut ehkä ihan helppoa ja siksi yllätys oli melkoinen, kun läheinen jaksoi näh

  Lars Kepler Vainooja Tammi 2015, 618 sivua Oletko varma, ettei ikkunasi takana ole ketään.. Lars Keplerin kirja on raaka ja viimeiseen asti kauhistuttavan uhkaava. Moneen kertaan mietin, jätänkö kesken, mutta luotin Grimmin satujen voimaan, että paha saa palkkansa eivätkä suojattomat naiset voi vain jäädä lahdatuiksi. Mutta ruumiita tippuu.. Paitsi että kirja on äärimmäisen jännittävä, se pitää sisällään hengästyttävän monia teemoja. Sivuilla hypähdetään eläytymään sokean tapaan kokea tila ja elämä. Sekaannutaan impulssiseksiin ryhmäorgioissa. Koetaan yksityiskohtaisesti tappajan hurmaa. Pohditaan, tuliko tehtyä oikea diagnoosi potilaalle. Rakastumisen tapaistakin löytyy. Huh, mikä sekametelisoppa. Juoni on hyvin rakennettu ja tempaa sujuvalla kielellään mukaansa. Genressään hienosti rakennettu kirja, mutta ei minua varten. Kenelle tällaista silpomista? Minulle päällimmäisenä kirjasta jäi mieleen veitsi eikä se hevillä häivy kirjan nähdessäni. Kirjan kansi johdattaa tässä tapauksessa

  Pajtim Statovci BOLLA Otava 2019, 240 sivua s.5:  bolla on  1. haamu, näkymätön, peto, piru 2. tuntematon eläinlaji, käärmeenkaltainen olento 3. ulkopuolinen Bolla on rujo, karhean kaunis ja ärsyttävä, todellisenmakuinen. Ja ärsytys kertoo, että Statovci on osannut kirjoittaa pirullisen hyvin vaikeista asioista. Poliittinen tilanne ja lopulta sota, jonka jaloissa ihmiset yrittävät pärjäillä. Albaanien ja serbien loputon ja asenteellinen kädenvääntö. Homoseksuaalien puuttuva ihmisarvo. Mutta eivät teemat tähän lopu. Yli kaiken kirja kuvaa ihmisen kipuilua vapaudenkaipuun ja avioliiton välillä; seksuaali-identiteetin hakua; rakastamisen vaikeutta ja fyysistä hullaantumista. Oliko yksityiskohtainen seksi tarpeen kirjan sanoman tai juonen kannalta, jäin miettimään. Minä en pitänyt päähenkilöstä. Minusta hän oli raukkis. Lapsuuden kokemukset tulivat lihaksi hänessä itsessään, ikävä kyllä.  Kirja oli niin ovelasti kirjoitettu, että se sai minut inhoamaan Arsimia. Raskaana olevan vaimon lyö

 Sitoutua vai vapautua? L.Onervalta eli Hilja Onerva Lehtiseltä julkaistiin uskalias Mirdja-teos vuonna 1908. Kuuntelin sen äänikirjana Ylestä ja piirsin itse tähän kuvan, jonka tyylin sitten vanhensin.  Voin ymmärtää, että tuon ajan nainen saattoi kokea olevansa sukupuolensa roolin vankilassa niin seksuaalisesti kuin sosiaalisestikin, taloudellisesti. Mikäli tätä taustaa vasten katselen Mirdjaa, voin jollakin tasolla päästä Mirdjan ajatusmaailmaan, mutta vaikeata se on. Mirdja ei uskonut avioliittoon, mutta avioitui silti. Hän kriisiytyi vapauden ja sitoutumisristiriitojen keskellä. Heittelehtiminen näiden välillä oli paikoitellen jopa naivia ja tänä päivänä olisi saatettu Mirdjaa kutsua varsinaiseksi "drama queeniksi". Mirdja oli pelottavan aistillinen tuohon aikaan, epäsovinnainen. Mutta niin oli ilmeisesti kirjailija Onervakin, merkittävä naisrunoilija, joka nuoresta asti maalasi. Mirdjan jälkeen oli ihan pakko lähteä kirjastoon ja lainata lisää Onervalta ja Onervasta. On

  Patricia Cornwell SCARPETTA Otava 2010, 447 sivua Kirjoihin törmää mitä yllättävimmissä paikoissa. Tämän kirjan löysin rappuun jätettynä  odottamaan seuraavaa lukijaa. Vaikka en tiennyt, kuka lahjoittaja oli, minulle tuli  jotenkin heti mukava yhteys häneen: me lukijat :) Ja koska kirja on lahjoitettu yhteiseen  hyvään, minäkin laitan tämän kiertoon eteenpäin. Uskon hyvän kiertoon. Ja siihen, ettei jännityskirjan kanssa voi juoda romanttista teetä ;) mustaherukka tavallisena pussiteenä sopi hyvin kyytipojaksi. Kuolinsyyntutkija Kay Scarpetta joutuu hyvin henkilökohtaiseen taistoon tässä kirjassa.  Herkullinen tomaatti ja sipuli maistuu kielellä samalla, kun Kay kärvistelee modernin  somehyökkäyksen kohteena. Ihmisen identiteetti on helppo varastaa, ikävä kyllä. Raa'at  murhat, vainoaminen, turvattomuus seuraavat kirjan sivuilla - samoin kriisi pitkäaikaisen  työtoverinsa Marinon kanssa. Selviävätkö he?  Entä Kayn avioliitto? Epäluottamus ja kysymykset  hämmentävät myös sitä. Patr

  Piia Leino YLIAIKA Kustantamo S&S, Helsinki 2020 Voiko kansalaisten eliniälle asettaa rajat? Piia Leino sohaisee kirjallaan lähivuosina vellonutta keskustelua maamme ikääntymisestä. Hän luo  tavoitteellisen elämänkuvan vuodelle 2052 - fiktiivisen. Kerronnassa kuikuilee kuitenkin herkullisesti  oikeata lähiajan poliittista keskustelua ja mielipiteitä, henkilöitä, ihmisten ahdinkoa. Kirjailija  antaa lukijalle oman mahdollisuuden miettiä, voiko elämää rajoittaa ja määrittää. M ikä elämässä on arvokasta ja mikä tekee sen elämäksi? Onko työ ainoa asia, joka määrittää elämän merkityksellisyyttä? Onko toisella ihmisellä oikeus määrittää, missä vaiheessa ihminen on käytetty loppuun? Itse asiassa leikkaus- ja hoitojonoissa mietitään kaiken aikaa hissukseen näitä asioita.  Leino ei tarjoa mielestäni ratkaisua eikä usuta tiettyyn päätelmään. On helppoa olla vahvasti sitä mieltä, että elämälle voi laittaa "parasta ennen 75 vuotta"-leiman, kun on vielä kynsin hampain kiinni perhehä

 Unelmien puutarha Fredrika Runebergin kukkiva keidas ja hyötytarha Oli jotenkin hienoa tutustua naiseen, joka eli vuosina 1807-79. Mitä ihmeen yhteistä minulla saattaisi olla tuossa ajassa eläneen ihmisen kanssa? Viherkasvit! En aikaisemmin ollut  oikeastaan edes ajatellut, miten kasvit ovat levinneet lopulta kansan keskuuteen. Siihen tarvittiin juuri Fredrikan kaltaisia naisia, jotka kaikkien lasten, vaativan miehen, talouden ja muun hässäkän keskellä halusi paitsi miellyttää miestään hurmaavilla kukilla, myös itse etsiä ja löytää, kokeilla ja pyytää sukulaisiltaan kasvien siemeniä rakentaakseen kukoistavan ikkuna- ja kaupunkipuutarhansa. Tällaiselle nykynaiselle kuulostaa hämmmentävän romanttiselle, että Fredrika kirjoi hiuksistaan koristeita tulevalle miehelleen tekemäänsä kihlajaislahjaan: pieneen samettiseen liinaan. Fredrikan rakkaus kasveihin oli niin syvää, ettei hän jättänyt niitä kaupunkiasuntoon kesäkotiin mentäessä. Kasvit pakattiin mukaan ja istutettiin kesäkodin ympärill