Pystyykö ihminen häviämään estradilta ja elämään silti mukavaa elämää?

 

Sue Grafton

J niin kuin johtolanka

Gummerus 1995, 310 sivuja

Kinsey Millhone selvittämässä mahdollista vakuutuspetosta

Kun tämä kirja tuli vastaan kierrätyshyllyllä, nappasin sen heti mieluusti matkaan, koska se on tietyllä tapaa nostalginen dekkari minulle. En vuosia sitten  lukenut lainkaan jännityskirjallisuutta. Sitten törmäsin artikkeliin Sue Graftonista, joka oli tehnyt käsikirjoituksia Hollywoodille ja päättänyt sitten itse luoda naisyksityisetsivähahmon omaan kirjaansa. Syntyi Kinsey Millhone. Hän on varsin näppärä nainen, joka asuu vanhemman herrashenkilön autotallista pikkuhuoneistoksi muutetussa asunnossa. Kinsey syö, mitä sattuu, ei pahemmin meikkaa ja käytä hameita eikä sylje pulloon. Lain mukaan toimiminen on veteen piirretty viiva. Kiinnostuin henkilöstä ja pyysin rakkailta ihmisiltä joululahjaksi Sue Graftonin tekemiä aakkosdekkareita. Jokaiselle aakkoselle omansa. Tiesin, ettei löytäminen ollut ehkä ihan helppoa ja siksi yllätys oli melkoinen, kun läheinen jaksoi nähdä vaivaa uteliaisuuteni tyydyttämiseksi: sain ison pinon ympäri ämpäri löytyneitä Graftonin aakkosdekkareita. Läheiseni ansiosta innostuin dekkareista. Ilman tätä pinoa en olisi kajonnut tähän genreen.

Aakkos aakkoselta luin järjestyksessä Graftonin kirjoja vuosia sitten ja vielä jäi aakkosia itselle metsästettäväksi - esimerkiksi tämä J. Kirjat ovat hyvin arkisia, ilman glamouria ja raakuutta. Päähenkilöllä ei ole pahemmin ystäviä ja sukulaiset ovat hukassa. Tässä kirjassa päästään sukulaisten jäljillekin. Kinsey ei ole kovinkaan sosiaalinen. Kieli on sujuvaa. Keplerin Vainoojaan verrattuna tämä on leppoisaa dekkaritouhua. Vaikka kirja on vuodelta 1995, sen teema -vakuutuspetokset- ovat täyttä tätä päivää.