Voiko kansalaisten eliniälle asettaa rajat?

 

Piia Leino

YLIAIKA

Kustantamo S&S, Helsinki 2020

Voiko kansalaisten eliniälle asettaa rajat?

Piia Leino sohaisee kirjallaan lähivuosina vellonutta keskustelua maamme ikääntymisestä. Hän luo tavoitteellisen elämänkuvan vuodelle 2052 - fiktiivisen. Kerronnassa kuikuilee kuitenkin herkullisesti oikeata lähiajan poliittista keskustelua ja mielipiteitä, henkilöitä, ihmisten ahdinkoa. Kirjailija antaa lukijalle oman mahdollisuuden miettiä, voiko elämää rajoittaa ja määrittää. Mikä elämässä on arvokasta ja mikä tekee sen elämäksi? Onko työ ainoa asia, joka määrittää elämän merkityksellisyyttä? Onko toisella ihmisellä oikeus määrittää, missä vaiheessa ihminen on käytetty loppuun? Itse asiassa leikkaus- ja hoitojonoissa mietitään kaiken aikaa hissukseen näitä asioita. 

Leino ei tarjoa mielestäni ratkaisua eikä usuta tiettyyn päätelmään. On helppoa olla vahvasti sitä mieltä, että elämälle voi laittaa "parasta ennen 75 vuotta"-leiman, kun on vielä kynsin hampain kiinni perhehärdellissä tai uraputkessa, mutta kun se luopumisen aika oikeasti tulee kohdalle ja pitäisi järjestää itselleen elämänpäättämisjuhlat, saattaa sisu mennä kaulaan yhdellä jos toisella meistä.

Kirjan tapahtumat ovat hyvin pienimuotoisia eikä juoni perustukaan toimintaan. Henkilökuvat ovat mielenkiintoisia. Tuntemattomien kohtaamiset pienessä mökissä, kun aika alkaa loppua, ovat koskettavia.

Kieli tempaisee mukaansa!

Leinon romaani Taivas voitti Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2019.