"Aivan kuin Jumala olisi leikitellyt väripensselillä"
Chimamanda Ngozi Adichie:
Purppuranpunainen hibiskus
Otavan Kirjapaino Oy, 2010
328 sivua
Kun käännän viimeisen sivun tästä kirjasta, nenässäni tuoksuu edelleen hibiskuksen kukka ja kielelläni maistuu garri. Tunnen ihollani kuuman tuulen ja orastavan naiseuden. Mielessäni kaikuu isän sanat:"Miksi teit syntiä?" Ja havahdun siihen onneen, ettei se ollutkaan minun isäni.
Nigeriassa asuva 15-vuotias Kambili ja hänen veljensä Jaja elävät traditionaalisen ja kristinuskonnollisen arvomaailman puristuksessa, jossa heidän mielipiteillään ei ole väliä. Taloudellinen hyvinvointi ei takaa heille onnellisuutta, mutta arvon paikallisessa yhteisössä. Kirja kuvaa hyvin afrikkalaista yhteisöllisyyttä, jossa autetaan toisiaan ja jossa varakkuus tuo samalla vastuun muista ihmisistä.
Kirjailija kuvaa tuskallisen aidosti perheväkivaltaa ja perheen sisäistä valtarakennetta. Sitä miten moninainen ongelma se on. Miksi ei ole helppoa huutaa väkivallasta maailmalle.
Hibiskuksen kukka on selviytymistarina, jossa on sisällä monta selvitymistarinaa: vallankaappauksen melskeistä, naiseksi kasvamisesta, uran ja lasten yhdistämisestä, ensirakkaudesta, rakastamisen vaikeudesta, arvomaailmojen painista, väkivallasta. Hibiskuksen kukka ruokkii aisteja ja saa kysymään, mistä juuri minun onneni muodostuu.
Kirja on kaunis ja rujo samanaikaisesti. Aito. En ole koskaan käynyt Afrikassa. Pääsin taas askelen verran lähemmäksi.
Chimamanda Ngozi Adichie valittiin vuonna 2015 Time-lehden 100 vaikuttavimman ihmisen luetteloon. Vuonna 2017 Fortune-lehti valitsi kirjailijan 50 suurimman johtajan listaan. Hän on voittanut useita palkintoja kirjallisuudestaan ja jakaa aikansa Nigerian ja Amerikan välillä.
Alla olevasta linkistä saa lisätietoa kirjailijasta:
Kommentit
Lähetä kommentti
Moi
Mitä ajatuksia sulla heräsi?
Sirpsi