Sitoutuminen vai intohimo?

 

Pajtim Statovci

BOLLA

Otava 2019, 240 sivua

s.5: bolla on 

1. haamu, näkymätön, peto, piru

2. tuntematon eläinlaji, käärmeenkaltainen olento

3. ulkopuolinen

Bolla on rujo, karhean kaunis ja ärsyttävä, todellisenmakuinen. Ja ärsytys kertoo, että Statovci on osannut kirjoittaa pirullisen hyvin vaikeista asioista. Poliittinen tilanne ja lopulta sota, jonka jaloissa ihmiset yrittävät pärjäillä. Albaanien ja serbien loputon ja asenteellinen kädenvääntö. Homoseksuaalien puuttuva ihmisarvo. Mutta eivät teemat tähän lopu. Yli kaiken kirja kuvaa ihmisen kipuilua vapaudenkaipuun ja avioliiton välillä; seksuaali-identiteetin hakua; rakastamisen vaikeutta ja fyysistä hullaantumista. Oliko yksityiskohtainen seksi tarpeen kirjan sanoman tai juonen kannalta, jäin miettimään.

Minä en pitänyt päähenkilöstä. Minusta hän oli raukkis. Lapsuuden kokemukset tulivat lihaksi hänessä itsessään, ikävä kyllä.  Kirja oli niin ovelasti kirjoitettu, että se sai minut inhoamaan Arsimia. Raskaana olevan vaimon lyöminen, lasten kaltoinkohtelu ja kahdessa suhteessa holtiton heiluminen ärsytti. Mutta riittikö Miloskaan lopulta hänelle vai oliko Arsim vain rakastunut kuvaan Milosin kauniista mieheydestä? Ihmiselle jää tavallisessakin elämässä luu käteen, jos yrittää maaleja molempien puolten verkkoihin. 

Ps. Minusta se, että meillä on oma kieli, jota on vuosikausia kehitetty, on suurenmoinen ylpeyden aihe. Me kaikki olemme myös kehittämässä kieltä. Kehittämistä ei mielestäni kuitenkaan ole se, että kirjan lopullinen tarkastaja, asian ammattilainen, jättää lukuisia pilkkuja pois tekstistä, kuten Bollassa on käynyt. Koska osa pilkuista on tallessa, pilkuttomuus tuskin on taiteellinen valinta?! Pilkut luovat selkeyttä ja hengähdystaukoja, estävät puuroutumista. Ovatko säännöt hukassa? Akilleen kantapäällä olisi varmaan asiaa..