Kirja, joka pyyhkii pois syyllisyyden puhua rahasta ja taloudellisesta hyvinvoinnista

 Moona Laakso:
Vaurastu kuin NAINEN

Into, 2021, 278 sivua

Nainen on vuosisatoja jäänyt kotiin hoitamaan lapsia, jäänyt ilman perintöä, ollut vailla taloudellista päätäntävaltaa, ilman omaisuutta. Ajan kuluessa naisten oikeudet ovat parantuneet kohta kohdalta, mutta edelleenkin naisen euro on vain 80 snt miehen euroon verrattuna ja edelleenkin mies hallitsee maailman pääomia. On jotenkin hävytöntä, jos nainen puhuu rahasta, puhumattakaan, jos hän vaatii rahaa. Parhaillaankin hoitajat lakkoilevat parempien työolojen, palkan ja hoitajien saamisen puolesta, mutta esimerkiksi uutispäällikkö Riika Kuuskoski ehdotti kommentissaan hoitajille intoa ja paikallista kekseliäisyyttä, itseohjautuvia tiimejä. Ettei hoitajien palkan nousu ole varmaankaan ainoa tapa parantaa hoidon laatua. Kun hoitajat ovat työskennelleet vuosikausia tilanteessa, jossa he ovat joutuneet tekemään tuplavuoroa ja alimiehityksellä, nyt kun hoitajat menivät lakkoon vasta huomataan, että hoitajien alimitoitus saattaa vaikuttaa johonkin. Hoitajat tekivät virheen, kun puhuivat rahasta. Hei, hoitajat, kekseliäisyyttä - ei rahaa! Kuulostaako tutulta naisen korvissa?

Laakson kirja tuulettaa vanhentuneita ajatuksia siitä, että naisen tulisi tyytyä vain siihen huonoon taloudelliseen asemaan, joka hänellä monesti on ihan huonomman palkankin vuoksi. Kirjan suurin merkitys ei ole siinä, että se olisi joku kirjallisuuden huikaiseva taidonnäyte vaan siinä, että se rohkaisee naisia (myös miehiä) ottamaan taloutensa omiin käsiinsä ja miettimään pienen rahallisen panostuksen merkitystä omalle tulevaisuudelle. Teos antaa luvan puhua rahasta avoimesti olematta ahne akka.

On hyvä, ettei Laakson kirja rakentunut vain perinnön saaneille naistarinoille, sillä niihin tavallisten naisten on ehkä vaikeampaa samastua. Oli mielenkiintoista lukea, miten tarinoiden naiset olivat hakanneet päätä seinään, muuttaneet sunnitelmiaan ja vuosien kuluessa onnistuneet saamaan itselleen varallisuutta huolimatta siitä, oliko heillä puoliso vai ei. Säästäminen ja sijoittaminen alkoi tuntua sivu sivulta entistä paremmalta ajatukselta. Nämä naiset tekivät elämässään muutakin kuin rahaa. Se oli heille keino mahdollistaa asioita elämässään: vapautta valita ja elää täysipainoista elämää.

Moona Laakson Vaurastu kuin nainen pitäisi antaa lahjaksi jokaiselle 15 vuotta täyttävälle tytölle. Että olisi enemmän aikaa rakentaa taloudellista hyvinvointiaan. Ettei kenenkään tarvitsisi olla se vanhus, joka eläkkeellään joutuu valitsemaan leivän ja diabetes-lääkkeen välillä. On vaikeata nuorena ehkä miettiä tulevaisuutta ja halu elää hedonistisesti tässä hetkessä vetää enemmän kuin eläkkeen pohtiminen. Mutta on huikeaa, kun pienikin raha lähtee poikimaan lisää ja se saattaa pelastaa äitiyslomalla, työttömänä, sairaana. On mielenkiintoista ajatella, että minä itse voin vaikuttaa siihen, miten voin taloudellisesti 10 vuoden päästä. Säästämisessä ja sijoittamisessa pätee sama lainalaisuus kuin työssäkin: kärsivällisyys. Pienin askelin. Ajan kanssa. Eikä koskaan ole liian vanha aloittamaan vaurastumista. Se pitää vain ottaa osaksi oman hyvinvoinnin rakentamista.