Romantiikkaa ja rasismia samoissa kansissa

 Charlotte Bronte:

PROFESSORI

Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2009, 331 sivua
Ensimmäinen alkuteos Professor julkaistiin postuumisti vuonna 1857

William Crimsworth kokeilee joitakin vuosia työsuhdetta veljensä alaisuudessa Etonista valmistuttuaan, mutta joutuu melkoisen aliarvostettuun asemaan ja jättää lopulta paikkansa. William on kaikessa köyhyydessään ja yksinäisyydessään  ylpeä ja oman tiensä kulkija. Hän ei suostu toisten lattiarätiksi. Suhteiden avulla William pääsee Belgiaan pariin hyvään kouluun. Rakkaus tulee kuvaan. Yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat.

Charlotte Bronte tiesi omasta kokemuksestaan, mitä on elää sisäoppilaitoksessa kuhisevien tyttöjen kanssa, köyhyyden ja ankaruuden sekä kiusanteon keskellä. Professorissa köyhyys ja yksinkertainen elämä tuntuu aitona. Köyhän ihmisen ylpeys ja selviytyminen. Kirja on uskomaton sekoitus romantiikkaa ja rasismia. Antaessaan professori Williamin kuvata tyttöluokan oppilaita mitä järkyttävimmillä ilmaisuilla heidän ulkonäöstään, yleisestä olemuksestaan ja älyn lahjoistaan, käy mielessä, puhuuko tässä Charlotten omat kokemukset 1800-luvun miesten suhtautumisesta naisiin yleensä, joita Charlotte on itse kokenut vai onko tämä suoraa kuvausta siitä, miten tytöt ovat kohdelleet toisiaan tuohon aikaan - miten sanelleet tuomioitaan toisilleen. 

Eri maiden kansalaiset on luokiteltu tyypeiksi, joita William ja hänen kaverinsa kuvailevat armotta hyvin rasistisella tavalla. Tämäkin kuvannee ajan henkeä.

Kaiken rasismin ja luokkatietoisuuden keskellä tästä kirjasta löytyy viehättävä ja pelkistetty rakkaustarina. Se kasvaa yksinkertaisten villapukujen, kauniiden käytöstapojen, iltapäiväteen ja kävelyretkien lumossa. Se on huikea vastakohta tämän päivän karkeudelle ja käytöstapojen puutteelle.