"Eikä Sasaa haitannut tippaakaan, ettei tämä tarina ollut kovin uskottava.."

 

Ljudmila Ulitskaja:
Sielun ruumis

Siltala 2020, 130 sivua

Venäläinen arvostettu nykykirjailija,Ulitskaja, tuntee huikealla tavalla naisen olemuksen kaikkine intohimoineen, kärsimyksineen, iloineen. Hän rakentaa Sielun ruumiissa rosoisia, aitoja naiskohtaloita, joissa naiset rakastuvat, tulevat petetyiksi, synnyttävät ja elättävät lapsia, elävät elämäänsä torakoiden keskellä vailla turhia odotuksia, hyväksyvät kohtalonsa, napsivat aivoista käpyrauhaset talteen, ovat järkähtämättömällä tavalla kasvaneet kiinni maahan ammatista huolimatta. Instagram-maailman plastiikkiset ja täydelliset naisnuket ovat Sielun ruumiin novelleille yhtä tuntemattomia kuin lottovoitto. Mutta jokaisella naisella ja naisen pojalla, miehellä on tarinoissa oma paikkansa, jota hän toteuttaa. Ja ojentaa sitten mutkattomasti itsensä kuolemalle ilman turhia vastaanpanemisia.

Tarinat ovat rujon kaunistelemattomia mutta toisaalta saattavat päätyä unenomaiseen loppuun liitelemään taivaalle ja tuoksua huumaavasti omenoille. Kieli tempaa mukaansa eivätkä tarinat toista itseään. Niissä liikutaan eri kulttuurisissa paikoissa ja erilaisten ihmisten keskellä. Jokainen kohtalo on oma tarinansa, mutta se saa novellissa aina täyttymyksensä, kaivatun loogisen lopun. Juuri siksi on helpompaa aloittaa seuraava tarina, kun edellinen ihmiskohtalo on ikään kuin käsitelty loppuun.

En ole ollut novellien suurkuluttaja tähän saakka, mutta Ulitskaja nappasi minut tiukasti kirjalliseen syliinsä ja sai minut ahmimaan tämän teoksen samantein. Hieno lukukokemus. Aivan varmasti etsin Ulitskajan Köyhiä sukulaisia käsiini. Tämä oli vasta kirjallisen ystävyytemme alkusoitto - hieno sellainen.