Kärpänen opettaa valtaamaan kaupungin tiloja naisille

Sara Kärpänen:
Naisten kaupunki

 Työkaluja oman tilan valtaamiseen

Sara Kärpänen tuo kirjassaan esille sen, että kaupungit ja tilat ovat miesten suunnittelemia. Miesten tapa ottaa tila haltuun on dominoiva. Pohjustuksen jälkeen hän esittelee erilaisia tapoja ottaa naisena kaupungin tiloja haltuun. Oletukseni oli, että kirja olisi filosofinen, mutta itse asiassa sisältö oli enemmän teinikapinan tapainen. Kädestä pitäen opetettiin liisterin tekoa, jotta sitten voitaisiin vallata postereilla seinät ja aidat. Opastettiin, miten tehdään vaihtoehtolehti, siemenpommi tai tanssitaan kadulla tärkeiden arvojen puolesta.

Heräsi monta kertaa kysymys: mutta eikö tätä kaikkea tehdä jo? Jos tällä hetkellä kannetaan niin suurta huolta siitä, että ihmiset lokeroidaan sukupuolen mukaan, pitäisikö enää olla tavoitteena naisten kaupunki vai moninainen kaupunki, johon kaikki ihmiset mahtuvat arvoineen. Jos kymmenet tuhannet ihmiset liimailevat seiniin postereita ja asettuvat kauppojen ikkunoiden eteen seisomaan, edistääkö se minun työssä ansaitsemani 80 sentin kasvua miesten ansaitsemaa euroa vastaan? Vapautuuko kaupungin tilat naisille liisterin avulla? Väheneekö manspreading tanssimalla. En tiedä. Mutta varmasti se, että kaikenlaisia,-ikäisiä,-sukupuolisia ihmisiä hakeutuu päättäviin ja suunnitteleviin tehtäviin saa aikaan uudenlaista kaupunkisuunnittelua. Naiset kansoittavat kirjailijaillat, teatterit,tapahtumat, kahvilat, taidenäyttelyt, opiskelupaikat..mistä miehet löytyvät? Ammatit ja koulutukset ovat sukupuolittuneita syystä ja toisesta. Kun moninaisuus lisääntyy niissä, näkemykset lisääntyvät ja se näkyy myös kaupunkien kehityksessä. On ihanan boheemia vallata rapistunut talo ja perustaa sinne kommuuni ja jakaa elämänsä muiden vapaiden sielujen kanssa. Mutta lisääkö se yleistä moninaisuutta?

Jos vaihtoehtoelämä ei ole tuttua, tästä kirjasta löytyy esimerkkejä sen toteuttamiseen. Muuten en kokenut löytäneeni kirjasta innoitusta ja tulen ruokintaa sille, miten naisena tulisin enemmän näkyviin kaupungissani. Mutta en muutenkaan ehkä haluaisi näkyville  naisena vaan ihmisenä - mielipiteilläni, arvoillani, elämällä tätä elämää.