Tekstit

Syväsukellus naisten kiellettyihin tunteisiin

Kuva
 Elena Ferrante:  Tyttären varjo  WSOY 2020  175 sivua Ferrante jakaa taatusti kirjailijana lukijat leireihin. Häntä rakastaa tai inhoaa. Tai sitten ei. Repimällä auki naisten salaisia tuntemuksia ei herätä hurmiota kaikissa naisissa. Etenkään Italiassa, jossa äiti on varmasti Äiti. Mutta ei se herättänyt minussakaan. Tämä kirja oli kirjoitettu hyvin, kieli oli taidokasta, ilmaisu koskettavaa. Viimeisen sivun käännettyäni minulla oli paha olo. Kirjan juoni ei ollut kummoinen eikä sivuja ollut ladattu tapahtumilla. Ne oli kyllästetty tuntemuksilla. Keski-ikäinen nainen köllii rannalla tai himassa, tekee työtä, elää päivänsä seuraillen muiden elämää ja muistellen ahdistavia muistojaan äitinä. Kuinka lapset esti kasvamasta itseksi, kuinka niiden tarpeet ärsytti niin, että päätyi lyömään lastaan ja lopulta jättämään ne kolmeksi vuodeksi. Päähenkilö väitti rakastaneensa liikaa lapsiaan ja siksi jättäneensä heidät, mutta minä en pahemmin löytänyt rakkautta sivuilta kuin yh...

Romantiikkaa ja rasismia samoissa kansissa

Kuva
 Charlotte Bronte: PROFESSORI Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2009, 331 sivua Ensimmäinen alkuteos Professor julkaistiin postuumisti vuonna 1857 William Crimsworth kokeilee joitakin vuosia työsuhdetta veljensä alaisuudessa Etonista valmistuttuaan, mutta joutuu melkoisen aliarvostettuun asemaan ja jättää lopulta paikkansa. William on kaikessa köyhyydessään ja yksinäisyydessään  ylpeä ja oman tiensä kulkija. Hän ei suostu toisten lattiarätiksi. Suhteiden avulla William pääsee Belgiaan pariin hyvään kouluun. Rakkaus tulee kuvaan. Yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat. Charlotte Bronte tiesi omasta kokemuksestaan, mitä on elää sisäoppilaitoksessa kuhisevien tyttöjen kanssa, köyhyyden ja ankaruuden sekä kiusanteon keskellä. Professorissa köyhyys ja yksinkertainen elämä tuntuu aitona. Köyhän ihmisen ylpeys ja selviytyminen. Kirja on uskomaton sekoitus romantiikkaa ja rasismia. Antaessaan professori Williamin kuvata tyttöluokan oppilaita mitä järkyttävimmillä ilmaisuilla heidän ulkonäöstään,...

"Aja aurasi vainajain luitten yli", sanoi Blake; niinkö se meni?

Kuva
Olga Tokarczuk: Aja aurasi vainajain luitten yli  - Nobel vuodelta 2018 Kustannusosakeyhtiö Otava, 2020 248 sivua Tajusin, että kuuluimme ihmisiin, joita maailma pitää hyödyttöminä, toteaa puolalaisen Tokarczukin kirjan päähenkilö ja jatkaa luettelemalla seikkoja, jotka todistavat sen, ettei mikään muuttuisi, vaikka he eivät olisi olemassa. Toteamus kuvaa jotenkin hyvin tämän teoksen olemusta. Päähenkilöt lipuvat elämässään päivästä toiseen ankarissa olosuhteissa Ylängöllä ilman suurempia ja yleviä elämäntarkoituksia. Kukaan ei pahemmin kaivanne heitä. Joukkoon sekoitetaan astrologia, eläinsuojelu, dystooppinen eläinten kosto-ajattelu ja pienen paikan ummehtunut ja ennakkoluuloinen ilmapiiri, poliisien oman käden valta ja eläminen sopusoinnussa Luonnon kanssa.  Ihmisiä kuolee epämääräisissä olosuhteissa eikä niiden ratkaisuun meinata saada selvyyttä. "Hyödyttömät" ihmiset löytävät toisensa ja ovat toistensa tukena. Ihmisrakkaudesta ei ole kuitenkaan kyse. Nautitaan yhdessä si...

"Ja Amalia talttui kuin raisu ratsu Iikkalaa hoitaessaan"

Kuva
  Sylvi Kekkonen: Amalia Kustannusosakeyhtiö Otava, 1962 251 s. "Ja Amalia talttui kuin raisu ratsu Iikkalaa hoitaessaan". No, se ei liene ihme, kun talollinen tyttö nai rengin, Taavin, joka on naistenmies eikä säästele pullon korkkeja avatessaan - lisättynä sillä, että tytär kuolee ja tilan työt painavat jatkuvasti päälle. Sota iskee kovaa kaikkiin, myös Amalian perheeseen. Ei siinä kysytty, jaksoiko nainen hoitaa yksin tilaa vaan se tehtiin, mikä piti. Rintamalta lomalle päästetty Taavi ei kiirehdi silloinkaan Amalian ja tilan luokse vaan vieraiden naisten sylit kutsuvat enemmän. Taavin kuoltua elämä jatkuu samassa työnteossa. Amalia ei hankikylvyistä pelästy hevosta kouliessaan, ei hetkahda, kun häntä verrataan hevosiin ja nautoihin. Amalia myy tukkipuita ja elelee hiljaiseloaan, kun poikansa Antti kiertelee metsissä opissa. Viettää lyhyen ajan Helsingissä. Kyllä Amalialla ahdingon hetkensä ovat, mutta kirjassa kuvataan kauniin väkevästi näitä hetkiä:"..oli hän tuijot...

Yhden pienen silkkitassun tarina

Kuva
  Takashi Hiraide: Kissavieras Kustantamo S&S, 2016, 156 sivua On todella hienoa, että FILI ja muut ovat tukeneet tämän alkuperäisesti japaninkielisen, Neko no Kyaku-nimisen teoksen suomentamista. Harva pääsee matkustamaan Japaniin ja tutustumaan sen ainutlaatuiseen kulttuuriin. Tämä oli siis minullekin pieni ikkuna japanilaiseen mielenmaisemaan. Kerronta tässä kirjassa oli hyvin korutonta ja pienieleistä, harmonista. Kotona työskentelevän pariskunnan asunnon pihalla ja huoneissa vierailee sipsutteleva luonnikas kissa, jota ei omisteta vaan joka tarjoaa hetken seuraansa ja lumovoimaansa työn ja arjen keskelle ja joka sitten katoaa elämästä jättäen jälkeensä surun ja tyhjyyden. Kissavieras on todiste siitä, ettei kirjallinen, kaunis, mieleenpainuva hetki tarvitse ylellisiä ja räiskyviä tapahtumia koskettaakseen vaan ainoastaan tunteen siitä, että minäkin olisin voinut kokea juuri tuon hetken. Kaikki 152 pientä sivua olivat lukemisen arvoisia, rauhoittavia. Ne saivat minut katsom...

Pienen ihmisen suuri tarina

Kuva
  Robert Seethaler: Kokonainen elämä Aula & CO, 2020 130 sivua Kokonainen elämä on kaunis ja koskettava kirja. Pieni ja sivumäärältään vaatimaton, eleetön. Jouhevasti kirjoitettu. Se on samalla sekä yhden vaatimattoman ja yksinkertaisen miehen tarina että pienen kyläyhteisön ja teknisen kehityksen tarina. Kun Egger tuodaan kylään 4-vuotiaana vuonna 1902, ympäristö on aivan erilainen. Kohtelu ja elämä on kautta kirjan Eggerille kova ja vaativa, mutta ajan kanssa hänestä tulee itsensä herra. Haparoiva rakkaus ja oma koti ovat hetken Eggerinkin käsissä. Luonto ei kuitenkaan anna armoa - ei myöskään sota eikä tekniikan vääjäämätön kehitys. Mutta Egger pysyy sen mukana, rampanakin. Hänen odotuksensa elämältä ovat hyvin vaatimattomat.  Kirjan suljettuani näen edelleen lumihiutaleiden leijuvan ja Eggerin painavat askeleet valkealla lumipeitteellä. Haistan raikkaan vuoristoilman ja kuulen jossakin riekkuvien lasten äänet. Tämä kirja oli todellakin kokonainen elämä.

Kun 45 vuoden avioliitto johtaa murhaan

Kuva
  Richard Mason: Meren huoneissa Gummerus Kustannus Oy, 2008 425 sivua Etelä-Afrikassa syntynyt ja Englannissa kasvanut Richard Mason kirjoitti tämän kirjan esikoisteoksenaan jo vuonna 1999, kun Mason opiskeli Oxfordissa. Teos  käännettiin 22 kielelle ja menestys oli taattu. Kirjailijan omakohtaiset kokemukset, homoseksuaalisuus ja siskon itsemurha, tulevat esille kirjassa teemoina ja tekevät siitä todentuntuisen.  Kirjan tunnelma on musta, sairaskin. Ihmiset leikittelevät toisillaan ja asettavat haasteita, pettävät, murhaavat, piilottelevat itseään, juonittelevat, ovat turhamaisia. Yksi päähenkilöistä on taitava miesviulisti, joka rakastuu pakahduttavasti omituiseen naiseen, joka on jo varattu. Huomaamattaan viulisti herättää vierellään toisenkin rakkauden, hyvään miesystäväänsä, ja lopulta tuhoaa tämän sisäisesti ja ulkonaisesti kauniin ihmisen. Rakkaus jatkaa kulkuaan, mutta hiiltyy toisaalla. Viulisti on altis järkevälle, seesteiselle rakkaudelle, joka kestää 45 vuott...