Teetä ja teoksia

 John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa Bazar Kirja kertoo 9-vuotiaan Brunon perheen tarinan ja sitoo sen naapurileirissä olevan pojan kohtaloon. Kirja on arkipäiväinen kuvaus siitä, kuinka meistä jokainen elää omassa kuplassaan, omaa elämäänsä näkemättä kuplan läpi edes omien silmien edessä tapahtuvia asioita. Kun mieli on koodattu uskomaan ja ajattelemaan toivotulla tavalla, mikään ei lävistä kuplaa. Ja lapset ovat viattomina sen kuplan uhreja. He eivät ymmärrä, mitä ympärillä tapahtuu, he eivät osaa kyseenalaistaa. Brunon perhe elää isänsä työn ehdoilla, muuttaa paikasta toiseen ja toimii sen sääntöjen mukaisesti. Suhtautuu muihin ihmisiin sen määrittelemillä tavoilla. Mutta Bruno törmää raidallisessa pyjamassa olevaan poikaan ja muodostaa ikuisen suhteen tähän. Kirja on pieni ja vaatimaton, mutta sen sisältö on suuri ja pakahduttava. Kaunis, rujo, valheellinen, petollinen, rakkaudellinen, hämmentävä, naivi. Sitä ei voi lopettaa kesken. Sen lukee kerralla ja epäilee pahinta. Se o

Sara Kärpänen: Naisten kaupunki  Työkaluja oman tilan valtaamiseen Sara Kärpänen tuo kirjassaan esille sen, että kaupungit ja tilat ovat miesten suunnittelemia. Miesten tapa ottaa tila haltuun on dominoiva. Pohjustuksen jälkeen hän esittelee erilaisia tapoja ottaa naisena kaupungin tiloja haltuun. Oletukseni oli, että kirja olisi filosofinen, mutta itse asiassa sisältö oli enemmän teinikapinan tapainen. Kädestä pitäen opetettiin liisterin tekoa, jotta sitten voitaisiin vallata postereilla seinät ja aidat. Opastettiin, miten tehdään vaihtoehtolehti, siemenpommi tai tanssitaan kadulla tärkeiden arvojen puolesta. Heräsi monta kertaa kysymys: mutta eikö tätä kaikkea tehdä jo? Jos tällä hetkellä kannetaan niin suurta huolta siitä, että ihmiset lokeroidaan sukupuolen mukaan, pitäisikö enää olla tavoitteena naisten kaupunki vai moninainen kaupunki, johon kaikki ihmiset mahtuvat arvoineen. Jos kymmenet tuhannet ihmiset liimailevat seiniin postereita ja asettuvat kauppojen ikkunoiden eteen seis

 Anna-Lena Laurén: Kuinka kallis vapaus Georgian ruusuvallankumous vuonna 2003, Ukrainan oranssi vallankumous vuosina 2004-2005, Kirgisian tulppaanivallankumous vuonna 2005..kaikki nykyisen Ukrainan sodan taustahistoriaa.  Ymmärtääkseni nykyisyyttä halusin tutustua Neuvostoliitosta irtautuneiden maiden historiaan ja siihen, miten nykyinen Venäjä suhtautuu näihin irtautumisiin. Ilman sitä on lähes mahdotonta yrittää edes ymmärtää, mitä tällä hetkellä on tapahtumassa Ukrainassa. Kuinka kallis vapaus-kirja valottaa kaikkea edellistä lyhyesti ja ytimekkäästi, käytännönläheisesti. Se tuo esille arjen elämän historian tapahtumiin. Ilmeisesti monella muullakin on tarve saada tietoa, koska oli haasteellista saada kirjoja kirjastosta - moni oli jo lainassa. On vaikea ymmärtää, että pieni läntti uutisten kartalla, Ukraina, on itse asiassa valtava maa -noin 46,7 miljoonaa asukasta. Itäosa kuului Venäjän imperiumiin, länsiosa oli osa Liettuaa, Puolaa ja myöhemmin Itävalta-Unkaria. Ukrainan lähihis

 Chimamanda Ngozi Adichie:   Purppuranpunainen hibiskus Otavan Kirjapaino Oy, 2010 328 sivua Kun käännän viimeisen sivun tästä kirjasta, nenässäni tuoksuu edelleen hibiskuksen kukka ja kielelläni maistuu garri. Tunnen ihollani kuuman tuulen ja orastavan naiseuden. Mielessäni kaikuu isän sanat:"Miksi teit syntiä?" Ja havahdun siihen onneen, ettei se ollutkaan minun isäni.  Nigeriassa asuva 15-vuotias Kambili ja hänen veljensä Jaja elävät traditionaalisen ja kristinuskonnollisen arvomaailman puristuksessa, jossa heidän mielipiteillään ei ole väliä. Taloudellinen hyvinvointi ei takaa heille onnellisuutta, mutta arvon paikallisessa yhteisössä. Kirja kuvaa hyvin afrikkalaista yhteisöllisyyttä, jossa autetaan toisiaan ja jossa varakkuus tuo samalla vastuun muista ihmisistä.  Kirjailija kuvaa tuskallisen aidosti perheväkivaltaa ja perheen sisäistä valtarakennetta. Sitä miten moninainen ongelma se on. Miksi ei ole helppoa huutaa väkivallasta maailmalle.  Hibiskuksen kukka on selviyty

 Moona Laakso: Vaurastu kuin NAINEN Into, 2021, 278 sivua Nainen on vuosisatoja jäänyt kotiin hoitamaan lapsia, jäänyt ilman perintöä, ollut vailla taloudellista päätäntävaltaa, ilman omaisuutta. Ajan kuluessa naisten oikeudet ovat parantuneet kohta kohdalta, mutta edelleenkin naisen euro on vain 80 snt miehen euroon verrattuna ja edelleenkin mies hallitsee maailman pääomia. On jotenkin hävytöntä, jos nainen puhuu rahasta, puhumattakaan, jos hän vaatii rahaa. Parhaillaankin hoitajat lakkoilevat parempien työolojen, palkan ja hoitajien saamisen puolesta, mutta esimerkiksi uutispäällikkö Riika Kuuskoski ehdotti kommentissaan hoitajille intoa ja paikallista kekseliäisyyttä, itseohjautuvia tiimejä. Ettei hoitajien palkan nousu ole varmaankaan ainoa tapa parantaa hoidon laatua. Kun hoitajat ovat työskennelleet vuosikausia tilanteessa, jossa he ovat joutuneet tekemään tuplavuoroa ja alimiehityksellä, nyt kun hoitajat menivät lakkoon vasta huomataan, että hoitajien alimitoitus saattaa vaikutt

Fredrika Runeberg: Sigrid Liljeholm Kuvaus Klaus Flemingin ajoilta Suomentanut Tyyni Tuulio WSOY, 381 sivua Alkuperäinen teos ilmestyi vuonna 1862 Lukemani teos on vuodelta 1983  Fredrika Runeberg (1807-1879) oli ensimmäisiä Suomen historiallisten romaanien kirjoittajia. Olenkin kirjoittanut jo aikaisemmin hänen menestystä niittäneestä teoksestaan, Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä, joka kuvasi Isonvihan aikaa. Silja Liljeholmia ei aikanaan arvostettu yhtä paljon kuin Boijea, mutta itse kiinnostuin nimenomaan tästä teoksesta.  Jos lukee vain nykykirjailijoita, menettää minusta paljon. Menneiden vuosisatojen naiskirjailijat ovat todella riisuneet laput yhteiskunnan silmiltä siitä, millaista naisten ja lasten elämä todellisuudessa oli ja mitä se oli olla ilman päätäntävaltaa omassa elämässään. On käsittämätöntä, miten Fredrika Runeberg avioliitostaan ja kahdeksasta lapsestaan huolimatta, pystyi tuottamaan kirjallisuutta. Kuuluisan runoilijan vaimona ei varmasti ollut helppoa olla