Teetä ja teoksia

 Chimamanda Ngozi Adichie:   Purppuranpunainen hibiskus Otavan Kirjapaino Oy, 2010 328 sivua Kun käännän viimeisen sivun tästä kirjasta, nenässäni tuoksuu edelleen hibiskuksen kukka ja kielelläni maistuu garri. Tunnen ihollani kuuman tuulen ja orastavan naiseuden. Mielessäni kaikuu isän sanat:"Miksi teit syntiä?" Ja havahdun siihen onneen, ettei se ollutkaan minun isäni.  Nigeriassa asuva 15-vuotias Kambili ja hänen veljensä Jaja elävät traditionaalisen ja kristinuskonnollisen arvomaailman puristuksessa, jossa heidän mielipiteillään ei ole väliä. Taloudellinen hyvinvointi ei takaa heille onnellisuutta, mutta arvon paikallisessa yhteisössä. Kirja kuvaa hyvin afrikkalaista yhteisöllisyyttä, jossa autetaan toisiaan ja jossa varakkuus tuo samalla vastuun muista ihmisistä.  Kirjailija kuvaa tuskallisen aidosti perheväkivaltaa ja perheen sisäistä valtarakennetta. Sitä miten moninainen ongelma se on. Miksi ei ole helppoa huutaa väkivallasta maailmalle.  Hibiskuksen kukka on selviyty

 Moona Laakso: Vaurastu kuin NAINEN Into, 2021, 278 sivua Nainen on vuosisatoja jäänyt kotiin hoitamaan lapsia, jäänyt ilman perintöä, ollut vailla taloudellista päätäntävaltaa, ilman omaisuutta. Ajan kuluessa naisten oikeudet ovat parantuneet kohta kohdalta, mutta edelleenkin naisen euro on vain 80 snt miehen euroon verrattuna ja edelleenkin mies hallitsee maailman pääomia. On jotenkin hävytöntä, jos nainen puhuu rahasta, puhumattakaan, jos hän vaatii rahaa. Parhaillaankin hoitajat lakkoilevat parempien työolojen, palkan ja hoitajien saamisen puolesta, mutta esimerkiksi uutispäällikkö Riika Kuuskoski ehdotti kommentissaan hoitajille intoa ja paikallista kekseliäisyyttä, itseohjautuvia tiimejä. Ettei hoitajien palkan nousu ole varmaankaan ainoa tapa parantaa hoidon laatua. Kun hoitajat ovat työskennelleet vuosikausia tilanteessa, jossa he ovat joutuneet tekemään tuplavuoroa ja alimiehityksellä, nyt kun hoitajat menivät lakkoon vasta huomataan, että hoitajien alimitoitus saattaa vaikutt

Fredrika Runeberg: Sigrid Liljeholm Kuvaus Klaus Flemingin ajoilta Suomentanut Tyyni Tuulio WSOY, 381 sivua Alkuperäinen teos ilmestyi vuonna 1862 Lukemani teos on vuodelta 1983  Fredrika Runeberg (1807-1879) oli ensimmäisiä Suomen historiallisten romaanien kirjoittajia. Olenkin kirjoittanut jo aikaisemmin hänen menestystä niittäneestä teoksestaan, Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä, joka kuvasi Isonvihan aikaa. Silja Liljeholmia ei aikanaan arvostettu yhtä paljon kuin Boijea, mutta itse kiinnostuin nimenomaan tästä teoksesta.  Jos lukee vain nykykirjailijoita, menettää minusta paljon. Menneiden vuosisatojen naiskirjailijat ovat todella riisuneet laput yhteiskunnan silmiltä siitä, millaista naisten ja lasten elämä todellisuudessa oli ja mitä se oli olla ilman päätäntävaltaa omassa elämässään. On käsittämätöntä, miten Fredrika Runeberg avioliitostaan ja kahdeksasta lapsestaan huolimatta, pystyi tuottamaan kirjallisuutta. Kuuluisan runoilijan vaimona ei varmasti ollut helppoa olla