Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2021.

Lataa viaton video ja huomaat, ettei se ollutkaan viaton

Kuva
  Lotta-Liisa Joelsson: Nail.polish.avi Karisto/Kustannusosakeyhtiö Otava, 2020 173 sivua Tämä pieni, mutta tehokkaasti vaikuttava teos on perua kirjaston Pride-viikon tapahtumasta, jossa harjoitettiin kirjavinkkausta. Virkailijat esittelivät teoksia, joissa lähinnä  päähenkilöinä oli homoseksuaaleja. Esittelyssä oli paikalla sekä aikuisille että lapsille suunnattuja teoksia.  Joelsson on turkulainen kauhukirjailija, tuntematon minulle. Hän osasi sitoa pienen teoksensa näppärästi nykyaikaan, jossa ihmiset ovat riippuvaisia kännyköistä ja tietokoneista. Pahin mahdollinen painajainen on, että jompikumpi kaatuu tai lakkaa toimimasta. Kirjassa ladataan viaton, typeräkin video, joka lähtee sitten elämään omaa elämäänsä netissä ja ihmisten elämässä. Todellisuus ja kuvitelmat sekoittuvat ja pariskunnan, Patrikin ja Johanin, elämään tulee outoa synkkyyttä sitä mukaa kuin videokopiot lisääntyvät. Kirjailija pitää tapahtumat vähissä, mutta saa kudottua mukavaa jännitystä siihen, mistä lopulta on

"Ja Amalia talttui kuin raisu ratsu Iikkalaa hoitaessaan"

Kuva
  Sylvi Kekkonen: Amalia Kustannusosakeyhtiö Otava, 1962 251 s. "Ja Amalia talttui kuin raisu ratsu Iikkalaa hoitaessaan". No, se ei liene ihme, kun talollinen tyttö nai rengin, Taavin, joka on naistenmies eikä säästele pullon korkkeja avatessaan - lisättynä sillä, että tytär kuolee ja tilan työt painavat jatkuvasti päälle. Sota iskee kovaa kaikkiin, myös Amalian perheeseen. Ei siinä kysytty, jaksoiko nainen hoitaa yksin tilaa vaan se tehtiin, mikä piti. Rintamalta lomalle päästetty Taavi ei kiirehdi silloinkaan Amalian ja tilan luokse vaan vieraiden naisten sylit kutsuvat enemmän. Taavin kuoltua elämä jatkuu samassa työnteossa. Amalia ei hankikylvyistä pelästy hevosta kouliessaan, ei hetkahda, kun häntä verrataan hevosiin ja nautoihin. Amalia myy tukkipuita ja elelee hiljaiseloaan, kun poikansa Antti kiertelee metsissä opissa. Viettää lyhyen ajan Helsingissä. Kyllä Amalialla ahdingon hetkensä ovat, mutta kirjassa kuvataan kauniin väkevästi näitä hetkiä:"..oli hän tuijot

Yhden pienen silkkitassun tarina

Kuva
  Takashi Hiraide: Kissavieras Kustantamo S&S, 2016, 156 sivua On todella hienoa, että FILI ja muut ovat tukeneet tämän alkuperäisesti japaninkielisen, Neko no Kyaku-nimisen teoksen suomentamista. Harva pääsee matkustamaan Japaniin ja tutustumaan sen ainutlaatuiseen kulttuuriin. Tämä oli siis minullekin pieni ikkuna japanilaiseen mielenmaisemaan. Kerronta tässä kirjassa oli hyvin korutonta ja pienieleistä, harmonista. Kotona työskentelevän pariskunnan asunnon pihalla ja huoneissa vierailee sipsutteleva luonnikas kissa, jota ei omisteta vaan joka tarjoaa hetken seuraansa ja lumovoimaansa työn ja arjen keskelle ja joka sitten katoaa elämästä jättäen jälkeensä surun ja tyhjyyden. Kissavieras on todiste siitä, ettei kirjallinen, kaunis, mieleenpainuva hetki tarvitse ylellisiä ja räiskyviä tapahtumia koskettaakseen vaan ainoastaan tunteen siitä, että minäkin olisin voinut kokea juuri tuon hetken. Kaikki 152 pientä sivua olivat lukemisen arvoisia, rauhoittavia. Ne saivat minut katsomaan

Pienen ihmisen suuri tarina

Kuva
  Robert Seethaler: Kokonainen elämä Aula & CO, 2020 130 sivua Kokonainen elämä on kaunis ja koskettava kirja. Pieni ja sivumäärältään vaatimaton, eleetön. Jouhevasti kirjoitettu. Se on samalla sekä yhden vaatimattoman ja yksinkertaisen miehen tarina että pienen kyläyhteisön ja teknisen kehityksen tarina. Kun Egger tuodaan kylään 4-vuotiaana vuonna 1902, ympäristö on aivan erilainen. Kohtelu ja elämä on kautta kirjan Eggerille kova ja vaativa, mutta ajan kanssa hänestä tulee itsensä herra. Haparoiva rakkaus ja oma koti ovat hetken Eggerinkin käsissä. Luonto ei kuitenkaan anna armoa - ei myöskään sota eikä tekniikan vääjäämätön kehitys. Mutta Egger pysyy sen mukana, rampanakin. Hänen odotuksensa elämältä ovat hyvin vaatimattomat.  Kirjan suljettuani näen edelleen lumihiutaleiden leijuvan ja Eggerin painavat askeleet valkealla lumipeitteellä. Haistan raikkaan vuoristoilman ja kuulen jossakin riekkuvien lasten äänet. Tämä kirja oli todellakin kokonainen elämä.

Kun 45 vuoden avioliitto johtaa murhaan

Kuva
  Richard Mason: Meren huoneissa Gummerus Kustannus Oy, 2008 425 sivua Etelä-Afrikassa syntynyt ja Englannissa kasvanut Richard Mason kirjoitti tämän kirjan esikoisteoksenaan jo vuonna 1999, kun Mason opiskeli Oxfordissa. Teos  käännettiin 22 kielelle ja menestys oli taattu. Kirjailijan omakohtaiset kokemukset, homoseksuaalisuus ja siskon itsemurha, tulevat esille kirjassa teemoina ja tekevät siitä todentuntuisen.  Kirjan tunnelma on musta, sairaskin. Ihmiset leikittelevät toisillaan ja asettavat haasteita, pettävät, murhaavat, piilottelevat itseään, juonittelevat, ovat turhamaisia. Yksi päähenkilöistä on taitava miesviulisti, joka rakastuu pakahduttavasti omituiseen naiseen, joka on jo varattu. Huomaamattaan viulisti herättää vierellään toisenkin rakkauden, hyvään miesystäväänsä, ja lopulta tuhoaa tämän sisäisesti ja ulkonaisesti kauniin ihmisen. Rakkaus jatkaa kulkuaan, mutta hiiltyy toisaalla. Viulisti on altis järkevälle, seesteiselle rakkaudelle, joka kestää 45 vuotta, kunnes viul