"Ja Amalia talttui kuin raisu ratsu Iikkalaa hoitaessaan"

Sylvi Kekkonen: Amalia Kustannusosakeyhtiö Otava, 1962 251 s. "Ja Amalia talttui kuin raisu ratsu Iikkalaa hoitaessaan". No, se ei liene ihme, kun talollinen tyttö nai rengin, Taavin, joka on naistenmies eikä säästele pullon korkkeja avatessaan - lisättynä sillä, että tytär kuolee ja tilan työt painavat jatkuvasti päälle. Sota iskee kovaa kaikkiin, myös Amalian perheeseen. Ei siinä kysytty, jaksoiko nainen hoitaa yksin tilaa vaan se tehtiin, mikä piti. Rintamalta lomalle päästetty Taavi ei kiirehdi silloinkaan Amalian ja tilan luokse vaan vieraiden naisten sylit kutsuvat enemmän. Taavin kuoltua elämä jatkuu samassa työnteossa. Amalia ei hankikylvyistä pelästy hevosta kouliessaan, ei hetkahda, kun häntä verrataan hevosiin ja nautoihin. Amalia myy tukkipuita ja elelee hiljaiseloaan, kun poikansa Antti kiertelee metsissä opissa. Viettää lyhyen ajan Helsingissä. Kyllä Amalialla ahdingon hetkensä ovat, mutta kirjassa kuvataan kauniin väkevästi näitä hetkiä:"..oli hän tuijot...