Jatko-osa Olli Jalosen Taivaanpallolle on upea kirja


 Olli Jalonen:


MERENPEITTO


Otava 2019, 462 s.





Kun olin lukenut viimeisen sanan tästä kirjasta, istuin hetken aikaa ihan hiljaa paikallani ja sanoin ääneen itsekseni: - Ihana kirja, ihana kirja. Se oli vilpitön ensihenkäys tästä lukukokemuksesta.

Luin edellisen osan, Taivaanpallo, viime vuoden syyskuussa (28.9.2020) ja se oli minusta hyvin erikoinen, mutta mielenkiintoinen, ihan hyvä. Merenpeitto paini jotenkin ihan eri sarjassa. Se olisi mielestäni näistä kahdesta enemmänkin ollut se, joka ansaitsee Finlandia-palkinnon. Sen kieli ei tekeytynyt keskiajan kieleksi, vaikka kuvastikin ajan ajattelun ehkä mustavalkoisuutta ja mielen yksinkertaisuutta alemmissa ihmisluokissa, sillä luokkajakautunuthan yhteiskunta tuolloin oli. Kirjassa ihmisten erilaiset asemat ja unelmat omalla paikallaan tulevat hyvin esille. Ympäristön kuvauksella ei liioitella, mutta se antaa koko kirjan ajan tunnun siitä, miltä kaikki näyttää, tuntuu ja tuoksuu ja mitä on kokea uusia asioita maailman ihmeiden keskellä. Kirjassa edelleenkin ärsyttää pilkkujen runsas puuttuminen ja mietin, mistä se oikeasti johtuu. Kielemme on kokenut upean matkan kehittyessään. Ihmiset ovat keräneet sanoja ja lauluja, tarinoita matkoiltaan. On väännetty ja käännetty rakenteita kieleemme ja taisteltu kielemme asemasta venäjän ja ruotsin kielen keskellä. Ja nytkö luovumme sitten kielemme rakenteista? Ei voi olla niin, että toimitussihteeri tai oikolukija olisi  tehnyt virheen tekstiä lukiessaan, jos pilkkuja puuttuu esimerkiksi yksinkertaisimmistakin että-lauseista. Tämän on pakko olla valinta, kannanotto? Välimerkeillä ei ole niin väliä? Puolustan kieltämme tässä asiassa. Kieltä tulee kehittää, mutta ei ole syytä heittää välimerkkejä roskakoppaan. Hieno kirja ja upea juoni ansaitsee myös välimerkit.

Tieteentekijä Edmond Halleyn tutkimusapulainen ja monitoimipoika Angus kasvaa jatko-osassa 16-vuotiaasta aina aikuiseksi lähelle 30:ntä vuotta. Kun ensimmäisessä osassa tutkittiin enemmänkin taivasta, niin jatko-osa keskittyy lähinnä meren salaisuuksien pohtimiseen. Angus antaa kaikkensa sukelluskellotutkimukselle - jopa terveyden uhalla. Hän uskaltautuu myös omaehtoiseen karttatutkimukseen, mutta muuten Anguksen tulevaisuuden haaveet ovat riippuvaisia Halleyn päätöksistä. Se on kova pala Angukselle, joka aikuisena miehenä haluaisi jo olla muutakin kuin kodin apupoika. Kärsivällisyys palkitaan ja Angus pääsee merille. 

Merenpeitossa Anguksen elämä kiertää kierroksensa ja palaa ikään kuin alkulähteille. Hän saa vastauksia moniin mieltä hiertäneisiin kysymyksiinsä ja vaikuttaa siltä, että hän lopulta löytää rauhan sille, kuka hän haluaa olla. Asiat linkittyvät mielenkiintoisesti ja kauniistikin toisiinsa. Kirjassa on viisautta, elämänviisautta.

Kaikista asioista jokaisella on varmasti oma mielipiteensä ja kirjailijan on vaikea tyydyttää kaikkia näkemyksiä, siksi hän valitsee vain itselleen sopivan. Kohtaus, jossa Angus käy kiinni arvostamaansa tyttöön ja menettää sen tapahtuman johdosta silmänsä, on minusta keinotekoinen. Miksi kunnioittava poika yhtäkkiä toimisi noin? Oliko välttämätöntä osoittaa, että myös Anguksessa asui seksuaalinen, pidäkkeetön himo? Minusta kirja olisi ollut hieno ilman sitäkin. Tuo kohtaus oli vain jotenkin niin erillään Anguksen muusta toiminnasta siihen saakka ja sen jälkeenkin, että tapahtuma tuntui hyvin keinotekoiselta. Kärsimyksen kokemisen ja silmän menettämisen olisi voinut tuoda esille ihan siten, miten se sitten valheena esitettiinkin. Onko mies aina esitettävä primitiivisenä seksuaalisten halujen orjana - kuten Angus tässä yhtäkkiä esitettiin? Mieleni kapinoi sitä vastaan, halusin puolustaa Angusta. Mielestäni Angus ei ollut sellainen. Kirjan juoni oli hieno ja koko kirja upea, se ei tarvinnut tuota kohtausta. Tämä oli upea lukukokemus ja ihmettelen, mistä filosofian tohtori Olli Jalonen on ammentanut näin mukaansa tempaavan kokemuksen maailman tutkimisen ihmeistä ja ihmisen ajattelun kehittymisestä, ihmisen kasvutarinasta. Joillakin se taito vain on. On todella sääli, etteivät kaikki nauti lukemisesta. Jää moni hieno tarina kokematta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fredrika Runeberg avaa silmät naisen osasta nuijasodassa

"Aivan kuin Jumala olisi leikitellyt väripensselillä"

Kirja, joka pyyhkii pois syyllisyyden puhua rahasta ja taloudellisesta hyvinvoinnista