Kun mies täyttää elämänsä tyhjyyttä ongelmilla

 Kjell Westö:

 Lang

Otava, 2002, 254 s.

Westön Missä kuljimme kerran oli hieno lukukokemus ja innosti minua selvittämään Helsingin historiaa, jopa vanhan ajan reseptejä, politiikkaa. Lang oli minulle pettymys enkä voinut uskoa, että mies oikeasti elämässään voisi toimia noin älyttömällä tavalla. Tuntui, että kirja aliarvioi miestä. Oli käsittämätöntä, että päähenkilö rupeaa jahtaamaan sekopäisesti ja suurella intohimolla naista, jonka kanssa ensikohtaaminen oli itse asiassa tyly ja joka muuttui pehmeämmäksi vain pizzan kohottaman sokeriarvon vuoksi. Tuntui todella epäuskottavalta, että mies ajelisi pitkin kaupunkia pyörällään naisen vuoksi, joka ei räjäyttänyt tajuntaa millään tavalla. Intohimon pyörryttävää voimaakaan en lukijana kokenut, mikä olisi selittänyt päähenkilön pakkomiellettä.

Mukaan tarinaan sotketaan naisen ex, joka osoittautuukin sitten epämääräisen pelottavaksi ja omistavaksi, jaloissa pyörii myös lapsi. Mitä muuta yhdistävää naisella ja miehellä on kuin seksi? Ei mitään. Saako seksi keski-ikäisen miehen sekoittamaan työnsä ja elämänsä ja rakentelemaan pilvilinnoja yhdessä asumisesta, lapsi mukana? Voiko seksi riittää yhteisen elämän pohjaksi? Voiko se selittää surman?

Tämä oli löytökirja ja vanha ja nappasin sen mukaani Westön vuoksi. Se ei saanut minua innostumaan eikä nauttimaan kaikessa epäuskottavuudessaan. Takakansi lupailee tekstillään jonkinlaista jännitystä, mutta sitäkään en kokenut. Sarita-nimisestä naisesta tulee päähenkilö-Langille pakkomielle, mutta en vieläkään oikein ymmärrä, miksi. Suhteesta puuttuu rehellisyys ja avoimuus, yhdistävät asiat, sielujen yhteen kietoutuminen. Intohimo? Mutta oliko se edes sitä Saritalle vai vain keino päästä eroon exästä. En tiedä. Aina ei löytökirja nappaa, mutta niitä on jonossa onneksi tuossa pöydällä :)