Tytöt lahjoittavat rakkauden nälässään sekä ruumiinsa että mielensä

 

Tytöt-teos kulkee

Charles Mansonin kultin jalanjäljissä 

ja piirtää

surullista kuvaa itseään etsivistä tytöistä

Löytökirjani Tytöt on lohduton teos, räävitön; sosiaalipornon ja kasvutarinan sekoitus. Se on saanut selvästi pohjarakenteensa kulttijohtaja Charles Mansonin touhuista, mutta olisi voinut olla kuvaus minkä tahansa erityisesti nuoria tyttöjä mukaansa manipuloivan liikkeen toiminnasta.

Perhe-elämässään tyhjyyttä kokenut tyttö sössii kaverisuhteensa ja kapinoi äidin hänelle suunnittelemaa tulevaisuutta vastaan. Tyhjyyttä täytetään aineilla, rapistuneessa talossa elävän yhteisön avulla, varastamalla, seksillä. Yhteisön pitää kasassa isoegoinen mies, joka saa yhteisistä öistä unelmoivat kukkaistytöt tekemään mitä tahansa puolestaan - lopulta jopa murhia. Kaiken nälän ja rappion voi selittää universaalilla rakkaudella ja riippumattomuudella tavarasta ja se puree kuin häkä itseään etsiviin, hämmentyneisiin ja epävarmoihin tyttöihin. 

Herää kysymys, miten pitkälle vanhemmilla oikeasti on mahdollisuus vaikuttaa nuorensa elämänsuuntaan. Jos on yrittänyt olla ok vanhempi ja sitten nuori päättää lähteä hengailemaan hippiporukan kanssa, olisiko sen voinut estää? Asiatuntijat puhuvat siitä, että hyvät perhesuhteet ehkäisevät hakeutumista rikollisuuteen tai syrjäytyneisiin porukoihin. Mutta oliko Eviella nyt niin huono elämä ja ei kai ero sinänsä johda heti tällaiseen. Miksi juuri Evie päätti esittää jotain muuta kuin oli, hivenen kiinnostavampaa, ja miksi hänen piti valita tai valikoitua keskelle rappiota. Odottamassa oli etuoikeutettujen sisäoppilaitos syksyllä ja kesällä piti repäistä? Evie pääsi siitä irti. Kuka ei pääse?

Tunnistin kirjasta tyttöyden vaatimukset, kilpailun suosituimmuudesta, ulkonäköpaineet - tietynlaisen tyttösukupuolen armottomuuden. Tuntui todella pahalta, miten helppoa oli hyväksikäyttää tyttöä hänen rakkauden, läheisyyden ja hyväksymisen kaipuussaan. Hetken aikaa katselin eri lailla ympärilläni olevia nuoria tyttöjä. En ole elänyt kirjan kaltaista elämää, mutta pystyisinkö edes tunnistamaan sellaista. Kuinka moni tyttö menettää neitsyytensä siksi, että se on jollekin toiselle mukamas oikeus. Mitä on tarjolla tyhjyyteen? 

Kamala kirja, jonka oikeuksista taisteltiin, vaikka se oli Emma Clinen esikoisteos. Se on kirjoitettu hyvin ja sen sisällä kaiken rumuuden keskellä on ajatusten helmiä. Kannessa lukee:"Tämä kirja särkee sydämesi ja räjäyttää mielesi."Lena Dunham. Ei tytöt räjäyttänyt mieltäni, mutta sydämen se särki kyllä hetkellisesti kaikessa rumuudessaan. Tolkuton tyttöjen haahuilu lautassilmin, sekaisina aineista, sai todella surulliseksi. Jos minulla olisi juuri nyt 13-16-vuotiaita tyttöjä, olisin todella hämmentynyt ja yrittäisin varmaan onkia, ettei heillä olisi meneillään tällaista. Aika karseata luettavaa vanhemmille. Pelottavaa nuorille tyttösille. Vaikka nousikin bestseller-listan kärkeen sekä USA:ssa että Briteissä vuonna 2016 ilmestyttyään.