Wuhan suljettujen ovien takana

 Fang Fang:

Kun kaupunki suljettiin,

Wuhanin kohtalonhetket

Päiväkirja 

koronaviruksen  

alkupaikasta.

Kiinan Wuhan oli koronavirusepidemian alkupaikka, jonka sairaalat täyttyivät keuhkokuumeisista kansalaisista. Kirjailija Fang Fang piti päiväkirjaa koronan pitkistä sulkupäivistä, joita kesti parisen kuukautta. Naiskirjailija kuvasi tarkkasilmäisesti tavallisen kansan arkea suljettujen ovien takana. Kuinka he joutuivat elämään sairauden pelossa ilman riittäviä maskeja ja kuinka päivien ruuanhankinnasta tuli työtä. 

Fang Fang paljastaa, että kansalle väitettiin, ettei korona tartu ihmisestä toiseen ja se voidaan pysäyttää - aikana, jona lääkäri Li Wenliang oli jo varoittanut koronasta. Sittemmin lääkäri kuoli itse koronaan. Kansankokous pidettiin ja sairaalassa vierailtiin, vaikkei maskeja vielä ollut ihmisille.

Fang Fang kuvaa sitä musertavaa tuskaa, joka syntyi jatkuvasti kuolevista läheisistä, joiden hautaukseenkaan ei päässyt. Läpi kirjan hän myös vaatii tilille kansan johtajia, jotka hänen mielestään pimittivät tietoa ja toimivat liian myöhään ja tehottomasti. Tilille vaatiminen on ehkä suomalaisittain melko tavanomaista toimintaa, mutta Kiinassa "rajuista" kommenteista voi päätyä vankeuteen Fang Fangin mukaan. Hän toisaalta koki ankaraa ryöpytystä teksteistään poliittisesti aktiiveilta, toisaalta sai tavalliset kiinalaiset lukemaan ja kokemaan yhteisyyttä kovien koettelemusten keskellä.

Vaikka kirjan päätehtävänä lieneekin kuvata koronaviruksen ja sen niittämän tuhon leviämistä ja päättäjien kritisoimista sekä toivon orastavaa kipinää, niin minulle kirjasta nousi esille aivan muu asia. On vaikea puuttua Kiinan poliittisiin oloihin täältä Suomesta käsin, kun ei ymmärrä kaikkea siinä kontekstissa, mutta se, mikä oli ainutkertaista kirjan kuvauksissa juuri minulle suomalaisena, oli se yhteisöllisyys, joka levittäytyi ympäri Wuhania koronan aikana. Ihmisistä pidettiin huolta taloissa, kortteleissa. Heille kerättiin ruokaa ja sitä kuljetettiin ja vedettiin ikkunoista koreilla. Kännyköitä lainattiin niitä tarvitseville ja muutamatkin maskit jaettiin. Tämä kaikki oli hyvin koskettavaa. Se toi mieleen Suomen sota-ajoista kerrotut tarinat. Sota yhdisti ihmisiä ja pakotti puhaltamaan yhteen hiileen, jakamaan ruokaa ja tavaroita. Missä se on nyt? Osittain meilläkin korona on ehkä herätellyt yhteisöllisyyttä, mutta välitämmekö me oikeasti muualla kuin somessa - esimerkiksi naapurista talossamme. Wuhanissa näkyi, tuoksui ja kuului kuolema. Se oli läsnä kaikkialla. Ilman sitä Fang Fangin kuvaamaa yhteisöllisyyttä nuo kaupungin kansalaiset olisivat tuskin selvinneet edes hengissä. Ja se erityisesti kosketti tässä äänikirjassa. Kirja oli tavallinen päiväkirja. Sen kieli oli sutjakkaa ja pohdinnat suoraviivaisia. Jäin miettimään kirjan loputtua: mitä, jos Wuhanin paikalla olisikin ollut Helsinki?