Kirja ansaitsee enemmän kuin vuoden kiertokulun

Kirja ei ole kuin syksyn kuihtuva lehti. Sen ravinteet eivät imeydy takaisin kirjailijaan vaan suovat antinsa loputtomasti vuosienkin jälkeen. Kirja ansaitsee muutakin kuin vuoden kiertokulun. 

Tämä on kirjan puolestapuhe. Kirjan kiertokulku on yhä lyhyempi ja lyhyempi. Kirjallisuuden nauttimisessa saatetaan noudattaa pikamuodin kaavaa, jonka mukaan vain uusista kirjoista puhutaan ja niitä hankitaan. Hyvä kirja kestää aikaa ja antaa ajatuksia vuosien jälkeenkin; antaa hetken viivähtää itsensä ulkopuolella. Tai sitten vahvasti itsessäänkin. On todella hienoa, että uusia kirjoja julkaistaan. Samanaikaisesti voi kaivaa jo vähän vanhempia, todella vanhoja sekä ikuisia kirjallisia aarteita esille. Kirja ansaitsee tulla luetuksi ja pohdituksi sen ensimmäisen vuoden jälkeenkin. Kirja ei ole koskaan "so last season". Minä en halua rajoittua omassa blogissanikaan johonkin tiettyyn genreen tai aikaan, kirjailijaan. On aina seikkailu minulle, minkä kirjan löydänkään seuraavaksi kädestäni.

Kolminkertainen eläköön-huuto kirjapainotaidon keksimiselle ja kirjalle itselleen.