Hedonisti, huijari, kirkasotsa..?

A. A. Milne
NALLE PUH

WSOY 1969, 148 s.

Puh - herttainen taivaanrannanmaalari vai patalaiska hedonisti?

Kun kysyin kirkassilmäiseltä, ihanalta ja kirjoja rakastavalta 5-vuotiaalta pojalta, halusiko hän, että alan lukea hänelle lapsuuteni Nalle Puhia, häneltä tuli vastaus kuin salaman kirkas väläys: - EI , kiitos. Tämä herätti suuresti kiinnostukseni. Pienillä pojilla on mahtava mielikuvitus ja seikkailun syke kantapäissään. Mikä Nalle Puhissa ei ylittänyt kriteereitä "tylsyydessään"? Päätin ottaa siitä selvän lukemalla itse kirjan.

Anna Talaskivi on tehnyt mainion työn suomentaessaan Nalle Puhin ja tämän kavereiden iloittelevaa kieltä. Sitä on hauskaa lukea. Kuvat ovat mustavalkoisia eivätkä nykylapsen makuun ehkä siten kiinnostavia. Minusta oli hienoa seurata niissä viivan leikkiä. Mutta mitä oli tapahtunut elämän varrellani näille metsän päähenkilöille?! He eivät olleet lainkaan sellaisia kuin muistin: pöllö ei ollutkaan kaiken tietävä älykkö vaan itse asiassa yritti huijata ja salata Puhilta sen, ettei osannutkaan kirjoittaa täydellisiä sanoja hunajapurkkiin. Nalle Puh ei ollutkaan leppoisa, muita ymmärtävä hemmo vaan oman napansa ympärillä pyörivä patalaiska hedonisti, joka yritti hyötyä aina muista. I-haa ei ollut suloisen surumielinen vaan vanhoissa tapahtumissa pyörivä itsesäälin ruumiillistuma, jolla ei ollut kunnollisia elämänhallintataitoja. Nasu oli edelleen kirkasotsainen optimistijolla, jota oli helppo keikuttaa ja saada molskahtamaan elämän vesillä nurin niskoin. Ja Risto?! Ei hän ollutkaan osaava täysoppinut aikuinen vaan kirjoitusvirheinen, Puhia vanhaksi, tyhmäksi nalleksi haukkuva pieni poika, joka kiskoi todellisuudessa nallea pitkin portaita.

Kun päähenkilöinä ovat intomieli-possu, marttyyri-aasi, hunaja-addikti nalle ja keskenkasvuinen poika, ja kun ottaa huomioon, että tarinassa korkeintaan yritetään pölliä hunajaa ilmapallolla, pelastetaan sateenvarjolla tulvaan jäänyt, en enää ihmettele, että 5-vuotiaan pojan tuomio oli "EI". Apua. Näkikö 5-vuotias kaiken sanojen läpi? Muistuttiko herttainen lastensatu liikaa aikuisten tylsää maailmaa, jossa säälitään itseä ja yritetään saada etua tekemättä mitään? Hoh.. vai onkohan se sittenkin niin, että pusikoissa tallustelu jengin kanssa yksinkertaisesti ei riitä seikkailuksi ;) toimintatarmoiselle 5-vuotiaalle. Mutta Eemelin metkut naurettiin läpi (hienoisin kaljasensuroinnein). Maata röhötettiin ja oltiin kuolla naurusta, kun Eemeli veti siskonsa lipputankoon. No, Iidahan nautti! Puhuttiin kyllä, ettei omaa siskoaan saanut sitten vetää tankoon.. Nämä vanhat tarinat ovat paitsi historiaa, myös lystikästä kerrottavaa. Mutta jotenkin ihmetyttää, kun nykyajan lastentarinoita kritisoidaan ja kuitenkin minä ainakin joudun sensuroimaan näitä vanhoja sutkauksia. Suorasukaisia kun ehkä liiaksikin  oltiin..??

Eemelistä oli paljon
iloa!!!!!! Edelleen..