Vaihdon välineenä vauva




Sofi Oksanen, 2019:


Koirapuisto


Like Kustannus Oy
405 sivua




 Sofi Oksanen iskee kyntensä ajankohtaiseen aiheeseen: Ukrainan hedelmöitysbisnekseen, joka kukoistaa yhä hehkeämmin tänäkin päivänä (https://yle.fi/uutiset/Ukrainasta on tulossa Euroopan vauvatehdas -...). Köyhät, paremmasta elintasosta unelmoivat naiset vuokraavat kohtunsa lapsensaantiin kykenemättömille ulkomaisille aviopareille. Kauneus on valttia ja hyvän taustan rakentaminen sopivalla koulutuksella, älykkyysosamäärällä, sukulaisilla ja syntymäpaikalla on välttämätöntä sijaissynnyttäjän markkinoimiseksi.

Kirja sisältää odotetusti (kun kirjoittajana on Oksanen) piikkejä Neuvostoliiton suuntaan ja ukrainalaisten poliittinen asemakin tuodaan esille:"Kuten kaikki muutkin ukrainalaiset, olimme jonkinlaisessa välimaastossa:venäläisten mielestä jonkinsortin vähävenäläisiä ja virolaisten mielestä venäläisiä" (s. 225). Liikutaan myös Suomen elintasovaltiossa, mutta rikkinäisen, vähempiosaisen naisen kengissä. Haikaillaan menneitä mallivuosia Pariisissa, jossa unelmat muuttuivatkin katastrofiksi. Oksasen kyyniseen tyyliin lännestä kuitenkin palaa tyhjätaskunainen, joka ajautuu hedelmöitysbisnekseen.

Kirjaa lukiessa silmiin piirtyy kuva haalenneista tapeteista, työn kuluttamista ihmisistä, viinaryypyistä, harmaista kerrostaloblokeista, keskeneräisistä ruohoa kasvavista rakennuksista, ikoneista, tupakansavusta.

Koirapuisto on sekoitus sokeaa rakkaustarinaa, mielen järkkymistä, mafiaa, kurjistumista, häivähdystä jännäristä, mutta pääosin se lienee eräänlainen kannanotto Ukrainan hedelmöitysbisnekseen ja naisen ruumiin esineellistämiseen.

Päähenkilöt eivät ole sankareita tai oman elämänsä herroja.. siis daameja. Sosiaalipornoksi en kirjaa kutsuisi, mutta miettimään lukija kuitenkin päätyy: mitä ajatella näiden naisten osasta? Mitä ajatella lapsettomien pariskuntien epätoivosta? Mitä ajatella Suomen kielteisestä kannasta kohdunvuokraukseen? Tämän kirjan ja yhden artikkelilinkin perusteella en vielä menisi tekemään johtopäätöksiä. Kirjat, jotka saavat ajattelemaan, ovat tervetulleita, kun niitä ei lue ennakkoluulosuodattimien läpi. Arka, mielenkiintoinen, monelle kipeäkin aihe. Kirja oli helppolukuista tekstiä. Ei mikään sanataituruuden tyylinäyte varsinaisesti, mutta sai minut ehdottomasti tutkimaan aihetta enemmän.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jatko-osa Olli Jalosen Taivaanpallolle on upea kirja

Suomalaisilla arki sujuu, vaikka elämä lyö reisille

Ukrainan sodassa voi havaita värivallankumousten jälkinäytösten piirteitä