Pikkuvirkamiehen sukelluksia rikosten maailmaan
Virpi
Hämeen-Anttila:
Karl Axel Björkin
Tutkimuksia
Sisäkannen kartta Helsingin vanhasta miljööstä sai itse asiassa minut tarttumaan tähän itselleni uuteen dekkarisarjaan. 1920-luvun pikku virkamies, Björk, kohottaa arkensa tylsää elämänpoljentoa paperipinojen alla ratkaisemalla rikoksia mm. lapsuudenystävänsä, ylikonstaapeli Martti Ekmanin kanssa.
Vaikeasta isäsuhteesta kärsivästä, turhamaisuuteen taipuvaisesta, heiveröisestä miekkosesta sukeutuu naisten ja suvun suosioon pääsevä, jiu jitsua tarpeen tullen käyttävä arjen sankari.
Yön sydän on jäätä ei vielä sulattanut minua otteellaan ja siinä oli paljon itseäni väsyttävää kuvausta. Käärmeitten kesä, Kuka kuolleista palaa ja Koston kukat nappasivat minut jo mukaansa. Kirjat elivät hienosti ajan historiassa mukana sekä poliittisella että taloudellisella tasolla. Yksityiskohdat kuten ruoka, juomat, vaatteet, käyttäytymistavat jne. oli rakennettu niin, että tunsin kulkevani Björkin mukana stadin kaduilla. Vastakohta virkamiehen puheen ja stadilaispojan slangin välillä myös elävöitti mukavalla tavalla lukukokemusta.
Kirjojen lopussa oli aina hieman faktaa ajan ilmiöistä - esim. prostituutiosta, viinasta tai vaikka Suomen vanhimmasta islamilaisesta yhteisöstä.
Kuka pitää historiasta ja pohdiskelevasta lähestymisestä rikoksiin, löytää tästä sarjasta iloa pimeisiin iltoihin. Suolet eivät lentele, Hämeen-Anttila ei lähde kauhu-action-linjalle, vaikka lukkoja tiirikoidaankin, tulipaloja sytytellään, valeasuihin pukeudutaan. Voisiko sanoa "vanhan ajan henkeä".
Kirjat saa elämään myös aivan uudella tavalla Hämeen-Anttilan blogissa vieraillessaan. Blogi keskittyy 1920-lukuun ja esittelee tarkemmin esim. päähenkilöä: https://20lukuaetsimassa.wordpress.com/
Karttakuva on Koston kukkien sisäkannesta.
Ps. Jouluporo-tee on todella herkullista kyytipojaksi kirjoille :)
Vaikeasta isäsuhteesta kärsivästä, turhamaisuuteen taipuvaisesta, heiveröisestä miekkosesta sukeutuu naisten ja suvun suosioon pääsevä, jiu jitsua tarpeen tullen käyttävä arjen sankari.
Yön sydän on jäätä ei vielä sulattanut minua otteellaan ja siinä oli paljon itseäni väsyttävää kuvausta. Käärmeitten kesä, Kuka kuolleista palaa ja Koston kukat nappasivat minut jo mukaansa. Kirjat elivät hienosti ajan historiassa mukana sekä poliittisella että taloudellisella tasolla. Yksityiskohdat kuten ruoka, juomat, vaatteet, käyttäytymistavat jne. oli rakennettu niin, että tunsin kulkevani Björkin mukana stadin kaduilla. Vastakohta virkamiehen puheen ja stadilaispojan slangin välillä myös elävöitti mukavalla tavalla lukukokemusta.
Kirjojen lopussa oli aina hieman faktaa ajan ilmiöistä - esim. prostituutiosta, viinasta tai vaikka Suomen vanhimmasta islamilaisesta yhteisöstä.
Kuka pitää historiasta ja pohdiskelevasta lähestymisestä rikoksiin, löytää tästä sarjasta iloa pimeisiin iltoihin. Suolet eivät lentele, Hämeen-Anttila ei lähde kauhu-action-linjalle, vaikka lukkoja tiirikoidaankin, tulipaloja sytytellään, valeasuihin pukeudutaan. Voisiko sanoa "vanhan ajan henkeä".
Kirjat saa elämään myös aivan uudella tavalla Hämeen-Anttilan blogissa vieraillessaan. Blogi keskittyy 1920-lukuun ja esittelee tarkemmin esim. päähenkilöä: https://20lukuaetsimassa.wordpress.com/
Karttakuva on Koston kukkien sisäkannesta.
Ps. Jouluporo-tee on todella herkullista kyytipojaksi kirjoille :)
Kommentit
Lähetä kommentti
Moi
Mitä ajatuksia sulla heräsi?
Sirpsi