Viipurin valtiatar

 Kristiina Vuori:                   

 Viipurin valtiatar                   

 


 Lumovoimainen teos?



Kun aiheena on Viipuri ja kirjaa kuvataan lumovoimaiseksi, ei voi kuin tarttua teokseen. Rupesin siis suurin odotuksin ahmimaan leskirouva Gunilla Been ja kahdeksan lapsen elämää. Koska nainen linnanpäällikkönä oli harvinainen 1500-luvulla, oletin lukevani monenmoisista haasteista, joita Gunilla joutuisi voittamaan-kuvattiinhan häntä hallitsijaksi ja uhmakkaaksi.

Vuori oli nähnyt vaivaa ja etsinyt vanhaa sanastoa, jolla osin kertoi tekstiä, minkä tarpeellisuudesta en vakuuttunut. Alkuasetelma oli kirjassa loistava. Sivujen edetessä pettymys kasvoi. Ehkä odotin liikoja, mutta olisin toivonut, että "valtiatar" olisi oikeasti kirjassa osoittanut hallinnan taitoja ja uskallusta seikkailuihin, mutta todellisuudessa kirja käsitteli aistiyliherkän, sosiaalisesti heikkolahjaisen naisen tunteiden vuoristorataa ja seksuaalisten himojen heräämistä. Kun siihen vielä lisätään riippuvaisuus miesten neuvoista sekä äidin ja tyttären välinen mieskamppailu, rupeaa historiallinen pettymys purkautumaan savuna korvista. Luin loppuun,mutta kirja ei millään tavalla houkuttele minua tarttumaan toiseen Vuorin kirjaan. Harmi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jatko-osa Olli Jalosen Taivaanpallolle on upea kirja

Suomalaisilla arki sujuu, vaikka elämä lyö reisille

Ukrainan sodassa voi havaita värivallankumousten jälkinäytösten piirteitä