Kun elämään tulee hiljaisuus

Veikko Huovinen: Pojan kuolema

Ja tulee hiljaisuus. Hämmennys.

Kirja on isän koruton tilitys. Karu kuin Hailuodon mökin ympäristö. Sielun itkua miehen, isän, ihmisen näkökulmasta. Siitä, kuinka muilla ihmisillä olisi ehdotuksia, mitä olisi voinut vielä tehdä. Kuka syyttää enemmän itseään kuin jäljelle jäävä, kun jonkun poika / tyttö / mies / vaimo / isä / äiti / ystävä päättää lähteä elämästä? Vaikka ei pitäisi. Juuri tuolla tavalla sitä tilittää tasapainoillen kritiikin, ihmetyksen, säälin, empatian välillä. Haroo tyhjää tyhjässä.

"Elämä on niin monimutkainen ilmiö levottomassa, muuttuvassa yhteiskunnassa. Nuorilla on vaikeata sopeutua" (s. 66). Ja juuri sillä muutoksella nytkin ratsastetaan 2019,vaikka kirja on vuodelta 2007.

Toisen lähtöön ei ikinä sopeudu. Sen totuuden kanssa oppii vain elämään. Huovinen yhdistää kaikki ihmettelijät. Hiljentää. Ei tarvitse kenenkään selittää. Vain 115 sivua. Pikkukirja. Rankka siivu elämästä. Vaatii rohkeutta kertoa se. Vielä rohkeampaa on elää elämänsä loppuun saakka omaan hautaansa sen muisto mukanaan.