Seitsemäs sisar löytyy ja kaikki jää ärsyttävästi auki

Lucinda Riley:
Kadonnut sisar

Bazar 2021, 892 s. 

Ärsyttävää, ärsyttävää, ärsyttävää!! Viimeinenkin 892 sivusta luettu ja asiat jäävät silti auki. Kun seitsemäs sisar on löytynyt, kirjailija heittää viimeisen valttikortin ilmaan: Papa Salt. Jos rehellisiä ollaan, olin etukäteen jo varma, että Papastakin tehdään kirja. Jotenkin sarja vaati sitä, mutta kyltymätön uteliaisuus olisi vaatinut nyt vastauksia, mur. Riley osaa pyörittää juonta ja pitää lukijan varpaillaan. Mikään ei ole varmaa ennen kuin on.. varmaa. Ei osaa arvata, että miten homma päättyy. Monenlaisia teorioita nousee lukiessa, mutta nyt täytyy vain odottaa syksyä 2022, kun viimeinen osa julkaistaan. Jos julkaistaan? Olemme varmaan kaikki lukeneet Rileyn kuolemasta nyt keväällä. Kova neljän vuoden kamppailu syövän kanssa loppui ja rakasta kirjailijaa jäi kaipaamaan läheisten lisäksi miljoonat lukijat. Olisi ollut mielenkiintoista lukea vielä Marinan tarina, taloudenhoitajan elämästä, veneenkuljettajamiehestä, Georgesta... Käsittääkseni Riley sai kovina aikoina taustatukea kirjoittamiseen (teknisesti?), mutta riittikö aika vielä Papa Saltiin.

Katselen kannessa olevia Rileyn kauniita kasvoja hämärtyvässä kesäyössä. On uskomatonta ajatella, ettei häntä enää ole. Tämä sisarsarja on kivunnut kaikkialla lukemistojen kärkeen enkä ihmettele sitä. Jokainen teos on vienyt mukanaan uuteen ympäristöön maantieteellisesti, mikä koronan sulkuaikana on ollut erityisen viehättävää, kun ei ole päässyt matkustamaan. Kirjailija on selvästi panostanut taustatyöhön ja siksi kirjojen elämä on uskottavaa. Kieli soljuu kepeänä kuin raikas puro ja matkalla törmätään yllättäviin ihmiskohtaloihin.

Seitsemäs, Kadonnut sisar sukeltaa Irlannin historiaan ja maisemaan, Rileyn synnyinseutuun, ja saa minut ensimmäistä kertaa todella miettimään saarivaltion poliittisia ongelmia. Tulee halu löytää lisää tietoa aiheesta. Sukupolvesta toiseen siirtyvä viha, veljeserimielisyys vaativat päässäni lisää selvitystä. Veli veljeä vastaan.. tulee mieleen suomalainen veljessota.. Irlannin musiikin haikeus saa selityksiä kirjan kuvaamista rankoista tapahtumista.

Tämä kirja oli miellyttävä lukukokemus. Ainoa seikka, joka häiritsi lukemistani, oli teoksen paino ja paksuus. Ranteet kipeytyivät ja ennen nukkumaan menoa sängyssä oli todella hankala lukea tällaista tiiliskiveä. Eikö sitä olisi voinut jakaa kahteen osaan, irrotettavaan, lukemisen helpottamiseksi?? 

Kannattaa poiketa Lucinda Rileyn

sivustolle. Sieltä saa lisätietoa

kirjan ympäristöistä:

www.lucindariley.com